Panssarijuna - Estonia
Minulla oli kaksi päivää aikaa tehdä tähän blogiin postaus Panssarijunan Estonia -ep:stä ennen Helsingin julkaisukeikkaa Dubrovnikissa ensi lauantaina. Hämmentävän raskaalta tuntui jo ajatuskin siitä, että tätä ep:tä pitäisi kuunnella kaksi päivää putkeen tekstin syntymistä inspiroimaan.
12.9. julkaistu Estonia on varmasti yksi synkimmistä koskaan kuulemistani levyistä. Metallimusiikin muinaisena ystävänä tunnen rankkojen aiheiden ruotimisen viehätyksen lyriikoissa, mutta tämän ep:n suorasanainen ja lohduton kerronta vetää vertoja mille tahansa metallisynkistelylle. Estonia -ep:n kaikki viisi biisiä kertovat 20 vuotta sitten uponneen M/S Estonian tragediasta, jossa menehtyi yli 800 ihmistä. Jos muistikuvat traagisesta uppoamisesta ovat haalistuneet tai ikä ei riitä tapahtumien muistamiseen, voi näiden laulujen kautta päästä käsiksi silloisiin ahdistaviin tunnelmiin ja tapahtumiin. *syvä huokaus*
EP:n biisit ovat kertomuksia Estonian matkustajista ja miehistöstä. Avo Pihti on tarina Estonian toisesta kapteenista, joka katosi mystisesti pelastumisensa jälkeen. Silver Linde taas kertoo Estonialta pelastuneesta matruusista, joka jäi myöhemmin kiinni huumeiden salakuljetuksesta ja sai 9 vuoden linnatuomion. Nimibiisi Estonia on ep:n kaikkein synkin raita, jossa matkustajien kohtaloita kuvataan niin karuun ja realistiseen sävyyn, että melkein voisi kuvitella lyyrikon olleen itse paikalla seuraamassa uppoamisyön tapahtumia.
Panssarijunan musiikkia kuvaillaan trauma bluesiksi. Enpä itse keksisi parempaa kuvailua tämän orkesterin musiikikille. Panssarijunan musiikki on villiä sekoitelmaa bluesista, folkista, punkista ja countrystä. Juurimusiikkia nykypäivän malliin. Panssarijunasta muodostan blues-tietämättömään päähäni mielleyhtymiä sellaisiin orkestereihin kuin Pöllöt ja Kostajat. Musiikista ja kerronnan tavasta mieleen tulee välillä myös kestosuosikkini Joose Keskitalo.
Yhtyeeltä on aikaisemmin tänä vuonna ilmestynyt myös Lihaperunasoselaatikkoportaat -albumi ja kuuntelin sitä välillä vastapainoksi Estonia -ep:lle näiden kahden kirjoituspäivän aikana. Lihaperunasoselaatikkoportaat lyriikkoineen ei myöskään ole kovin vaivatonta kuunneltavaa, mutta musiikillisesti se on hullua ja hillitöntä elämöintiä, joka saa ajatukset hetkeksi pois uppoavan laivan autokannen alta. Uskallan suositella Lihaperunasoselaatikkoportaat -albumia lääkkeeksi Estonia -ep:stä toipumiseen.
Kaikesta synkkyydestä huolimatta suosittelen Estonia -ep:n kuuntelua kaikille hyvän musiikin ystäville. Kuulemma Bluesministeri Esa Kuloniemikin tästä tykkää.
Sen sijaan en suosittele googlaamaan kuuntelun aikana ep:n takakannesta löytämääni lausetta " Mr. Skylight to number one and two"
En ole nänhyt bändiä vielä livenä, mutta yleisestä hehkutuksesta päätellen antoisa kokemus on tulevilla julkkarikeikoilla luvassa.
Seuraavat keikat:
27.9. Helsinki, Dubrovnik (sama päivä, jolloin Estonia upposi vuonna 1994)
4.10. Helsinki, One Pint Pub
Bändi: Panssarijuna12.9. julkaistu Estonia on varmasti yksi synkimmistä koskaan kuulemistani levyistä. Metallimusiikin muinaisena ystävänä tunnen rankkojen aiheiden ruotimisen viehätyksen lyriikoissa, mutta tämän ep:n suorasanainen ja lohduton kerronta vetää vertoja mille tahansa metallisynkistelylle. Estonia -ep:n kaikki viisi biisiä kertovat 20 vuotta sitten uponneen M/S Estonian tragediasta, jossa menehtyi yli 800 ihmistä. Jos muistikuvat traagisesta uppoamisesta ovat haalistuneet tai ikä ei riitä tapahtumien muistamiseen, voi näiden laulujen kautta päästä käsiksi silloisiin ahdistaviin tunnelmiin ja tapahtumiin. *syvä huokaus*
EP:n biisit ovat kertomuksia Estonian matkustajista ja miehistöstä. Avo Pihti on tarina Estonian toisesta kapteenista, joka katosi mystisesti pelastumisensa jälkeen. Silver Linde taas kertoo Estonialta pelastuneesta matruusista, joka jäi myöhemmin kiinni huumeiden salakuljetuksesta ja sai 9 vuoden linnatuomion. Nimibiisi Estonia on ep:n kaikkein synkin raita, jossa matkustajien kohtaloita kuvataan niin karuun ja realistiseen sävyyn, että melkein voisi kuvitella lyyrikon olleen itse paikalla seuraamassa uppoamisyön tapahtumia.
Panssarijunan musiikkia kuvaillaan trauma bluesiksi. Enpä itse keksisi parempaa kuvailua tämän orkesterin musiikikille. Panssarijunan musiikki on villiä sekoitelmaa bluesista, folkista, punkista ja countrystä. Juurimusiikkia nykypäivän malliin. Panssarijunasta muodostan blues-tietämättömään päähäni mielleyhtymiä sellaisiin orkestereihin kuin Pöllöt ja Kostajat. Musiikista ja kerronnan tavasta mieleen tulee välillä myös kestosuosikkini Joose Keskitalo.
Yhtyeeltä on aikaisemmin tänä vuonna ilmestynyt myös Lihaperunasoselaatikkoportaat -albumi ja kuuntelin sitä välillä vastapainoksi Estonia -ep:lle näiden kahden kirjoituspäivän aikana. Lihaperunasoselaatikkoportaat lyriikkoineen ei myöskään ole kovin vaivatonta kuunneltavaa, mutta musiikillisesti se on hullua ja hillitöntä elämöintiä, joka saa ajatukset hetkeksi pois uppoavan laivan autokannen alta. Uskallan suositella Lihaperunasoselaatikkoportaat -albumia lääkkeeksi Estonia -ep:stä toipumiseen.
Kaikesta synkkyydestä huolimatta suosittelen Estonia -ep:n kuuntelua kaikille hyvän musiikin ystäville. Kuulemma Bluesministeri Esa Kuloniemikin tästä tykkää.
Sen sijaan en suosittele googlaamaan kuuntelun aikana ep:n takakannesta löytämääni lausetta " Mr. Skylight to number one and two"
En ole nänhyt bändiä vielä livenä, mutta yleisestä hehkutuksesta päätellen antoisa kokemus on tulevilla julkkarikeikoilla luvassa.
Seuraavat keikat:
27.9. Helsinki, Dubrovnik (sama päivä, jolloin Estonia upposi vuonna 1994)
4.10. Helsinki, One Pint Pub
Mistä: Helsinki
Perustettu: 2003
Biisi: Estonia
Ep: Estonia (Äänetön 2014)
Tyypit:
Jussi Karmala (laulu, akustinen kitara, ukulele, banjo)
Matti Karmala (rummut, laulu)
Petteri Valtiala (basso, huuliharppu, laulu)
Henrik Lindqvist (sähkökitara, mandoliini, laulu)
Facebook: Panssarijuna
Bandcamp: Panssarijuna
SoundCloud: Panssarijuna
Spotify: Panssarijuna
OSTA LEVY: Fonal, Levykauppa X, levyn voi ostaa myös bändin keikoilta
