Slaves

Punkkia tänään. Kahden miehen lo-fi garage punk bändi Briteistä kohkasi itsensä alkuvuodesta sydämeeni. Olen tainnut kuunnella liikaa herkistelyjä ja psykedeelisiä kummallisuuksia viime aikoina, kun tämä suoraviivainen jyystö tuntuu niin freesiltä ja mukavan angstiselta.

Tuore bändi on ehtinyt julkaisemaan vasta yhden EP:n ja muutaman sinkun. Kunniaa ja soittokertoja on duo niittänyt BBC:n kanavilla. Jools Holland -showssa itse Bono tuli kiittelemään Slavesin jätkiä hyvästä vedosta. Näyttää valoisalta ja menestyksekkäältä bändin tulevaisuuskin: Slaves on valittu NME Awards 2015-kiertueelle. Esikoisalbumi "Are You Satisfied?" ilmestyy kesäkuussa.

Yhteiskunnallisesti kantaa ottavaa lyriikkaa ja brittiläistä aksenttia. Yksinkertaista kitaran räimettä ja rummun pauketta. En tiedä tarvitaankokaan punkissa juuri muuta. Riittää minulle mainiosti.

Slaves
Perustettu: 2012
Mistä: Kent, UK
Biisi 1: The Hunter (7" Virgin EMI 2015)
Biisi 2: Beauty Quest (7" Fonthill Records 2014)
Tyypit:
Isaac Holman (voc, d)
Laurie Vincent (voc, g)


Kotisivu: Slaves
Facebook: Slaves
Bandcamp: Slaves
Spotify: Slaves
SoundCloud: Slaves
YouTube: Slaves
Twitter: Slaves
Ennakkotilaa: Are You Satisfied? (ilmestyy 1.6.2015 Virgin EMI)

Tuff Love

Uusi vuosi ja uutta musiikkia! Vuoden 2015 polkaisee reippaasti käyntiin Tuff Love Skotlannin Glasgowsta. Duon muodostavat Julie Eisenstein ja Suse Bear. 2012 perustetun Tuff Loven biisit on äänitetty ja synnytetty kotikutoisesti Susen asunnolla. Siellä on myös kuvattu eilen ilmestynyt uusi musiikkivideo That's Right.

Bändin viime vuonna ilmestynyt debyytti-ep Junk noteerattiin The Guardiania myöden ja ep on ihastuttanut musiikkikriitikot ja musabloggarit kautta indie-skenen. Helmikuun 9. päivä ilmestyvän Dross ep:n uskon pystyvän samaan suosioon, ellei suurempaankin. Odotukset ovat korkealla kahden jo julkaistun videon That's Right ja Slammer ansiosta.

Pitkän kuivan musiikillisen kauden jälkeen Tuff Love onnistui herättämään minut jonkinlaisesta talvihorteesta. Miettisen Räkärodeon kasvattina olen aivopesty rakastamaan tällaista suloista, ihanaa ja söpösti angstista kitarapoppia. Yksinkertainen juttu toimii tällä kertaa monimutkaisuuksia paremmin. Siinä sitä.

Tuff Love: That's Right

Tuff Love: Sweet Discontent

Tuff Love
Perustettu: 2012
Mistä: Glasgow, UK
Biisi 1: That's Right
EP: Dross E.P. (10" Lost Map Records 2015)
Biisi 2: Sweet Discontent
EP: Junk E.P.  (10" Lost Map Records 2014)
Tyypit: 
Julie Eisenstein (guitar, vocals)
Suse Bear  (bass, vocals)

Kotisivu: Tuff Love
Facebook: Tuff Love
Bandcamp: Tuff Love
SoundCloud: Tuff Love
Twitter: Tuff Love
Levy-yhtiö: Lost Map Records
Ennakkotilaa: Dross E.P. (10" pinkki vinyyli ilmestyy 9.2.2015)

ACT Lighting Design & Odeaubois: Ovo

Syksyn 2014 parhaat

Koska olen viime aikoina keskittynyt lähinnä puheradion kuunteluun, mitään uutta ja yllättävää ei ole uuden musiikin saralla löytynyt. Hätäratkaisuna tällaisessa tilanteessa ajattelin itseriittoisesti tarjoilla teille lukijoilleni pienen kokoelman tämän syksyn parhaista musiikillisista paloista. Tänään esiteltävät biisit eivät siis ole välttämättä mitenkään uusia tai muutenkaan ihmeellisiä. Ovatpahan nämä vain biisejä, joista olen jostakin syystä innostunut ja paljon kuunnellut. Ehkä joku muukin viehättyy näistä.

Baxter Dury. Ian "Sex & Drugs & Rock & Roll" Duryn poika. Pidän tästä aksentista.
Viime kuussa ilmestynyt "It's a Pleasure" on hyvä levy. Suosittelen myös vanhempaa tuotantoa kuunneltavaksi. Spotify: Baxter Dury Facebook: Baxter Dury

Avey Tare's Slasher Flicks. Animal Collectiven perustajajäsen tämä Avey Tare. Outoilua ja kummallisuutta. Kieroilua ja koukkuilua. Little Fangia parempi biisi on Duplex Trip, mutta kissavideo vei siitä tässä nyt voiton. Tähän pitää paneutua enemmänkin, sillä tuntuu miehellä olevan monta rautaa tulessa eri orkestereiden kanssa. Ehkä niistä lisää myöhemmin. Uusin albumi "Enter The Slasher House" ilmestyi viime keväänä.
Spotify: Avey Tare's Slasher Flicks Facebook: Avey Tare's Slasher Flicks

Total Slacker. Psychic Mesa! Tämän syksyn ykkösbiisi. Sellaista Pixiesmäistä otetta tässä. 2011 ilmestynyt albumi "Trashin" albumi on täynnään hienoja kappaleita. Tänä vuonna julkaistu albumi "Slip Away" on vielä kuulematta, mutta ainakaan Pitchfork ei sitä korkealle noteerannut. Spotify: Total Slacker Facebook: Total Slacker

Iska Dhaaf. Tässä KEXP:n live-sessioista taltiointi. Kovin komea on Iska Dhaafin keväällä ilmestynyt "Even The Sun Will Burn" albumi. Kuulemma Sufi-runoudesta vaikutteet heillä. OOOH! Juuri tajusin, että tämän bändin keulahahmo Benjamin Verdoes onkin mukana myös  Mt. St. Helens Vietnam Bandissa. Hieno bändi sekin.
Spotify: Iska Dhaaf Facebook: Iska Dhaaf

Woods. Size Meets The Sound. Kertakaikkisen komea kappale parin vuoden takaa. Onhan tuo kova bändi muutenkin. Uusin albumi "With Light and With Love" on mukava myös. Spotify: Woods Facebook: Woods

Sitten pari kummallista, mutta kiehtovaa vanhempaa juttua:

Los Microwaves 80-luvun taitteesta Spotify: Los Microwaves Facebook: Los Microwaves
Thanks for this Fred!

Bruce Haack 60-70 -luvun ihmeellinen elektromies. Oikea mystinen hopeinen discomies. Kumma ukko, edesmennyt tosin jo. Elektronisen musiikin pioneerihommia. Bruce Haackille on tehty myös hieno tribuuttilevy "Dimension Mix" Tribuutilla mukana mm. Beck ja Stereolab. Spotify: Bruce Haack Facebook: Bruce Haack. Matille kiitos tästä vinkistä!

Naisartisteja olen syksyn aikana kuunnellut vähemmän. Kaksi kovinta seuraavaksi:

Miss Kittin. Tanssijumputusta seksikkäästi Ranskasta. Tätä ihmettelen itsekin, että miksi tästä tykkään, mutta jostain kumman syystä tämä on iskenyt kovasti nyt syksyllä. "Calling From The Stars" on hieno levy viime vuodelta. Kiitos Siltasen DJ:lle tästä. Kuka se sitten liekään ollut silloin kun tätä siellä kuulin ja biisin shazamoin. Spotify: Miss Kittin Facebook: Miss Kittin

Agnes Obel. "Chord Left" on syksyn ja ehkä koko vuoden kaunein pianokappale. Agnesilla on järjettömän kaunis lauluääni. Ääni on vähän kuin PJ Harveyllä konsanaan. Kannattaa kuunnella läpi koko viime vuonna ilmestynyt "Aventine" albumi. Pistänpäs vielä toisenkin Agnesin kappaleen tähän, ettei naiset jää täällä nyt liikaa paitsioon. Spotify: Agnes Obel Facebook: Agnes Obel Kiitos tästä vinkistä Taija-siskolle!

Tällaista musiikkisyksyä olen viettänyt vuonna 2014. Toivottavasti näistä on iloa jollekin muullekin.

P.S.  Flying Lotus "You're Dead!" on huippulevy.
P.P.S. Ei kannata unohtaa tässä kuussa ilmestyvää Ariel Pink albumia "Pom Pom"

Pix

Mitä tästä nyt sitten sanoisi, kun artistilta on ilmestynyt vasta yksi ainoa kappale? Pix nimen alla musiikkia tekevä 19-vuotias Hannah Rodgers on tehnyt fantastisen hienon pop-biisin. Video on myös hurmaavan kiehtova. Miten kaunis lauluääni naisella onkaan. Thom Yorkelta pöllitty(?) piano kertosäkeessä räjäyttää biisin täyteen kukoistukseensa. Kuunnelkaahan tämä helmi!

Alt Citizen musiikkiblogin haastattelusta käy ilmi, että ensimmäinen ep julkaistaan ensi vuoden alussa. Jään odottamaan lisää tätä.

Kuka: Pix (aka Hannah Rodgers)
Mistä: Chipstead UK
Biisi: A Way To Say Goodbye (2014)
Facebook: Pix
SoundCloud: Pix


Tässä tueksi nuorelle Hannahille huomattavasti nimekkäämpää FKA Twigsiä. Kovasti hypetetty uusin albumi LP1 ei ole ollenkaan huono. Tässä LP1:n paras biisi.

Kuka: FKA Twigs (aka Tahliah Debrett Barnett)
Mistä: Gloucestershire UK
Perustettu: 2012
Biisi: Numbers
Albumi: LP1 (Young Turks 2014)

Kotisivu: FKA Twigs
Facebook: FKA Twigs
Spotify: FKA Twigs
Deezer: FKA Twigs

Fate Vs Free Willy

Henry's Pub ja Wallun Helatorstai-klubi yllätti positiivisesti pari viikkoa sitten. Fate Vs Free Willystä en ollut kuullutkaan aiemmin, mutta yllä oleva video kaverin Facebook-seinällä innoitti minutkin lähtemään keikalle. Wallu täpisee ja hehkuttaa bändiä kovasti ennen keikkaa ja kertoo, että tälläisten uusien juttujen takia kannattaa klubia jaksaa vielä pyörittää. Juuri näin. Tälläistä minä lähden kuuntelemaan klubille vaikka joka ilta.

Keikkakokemus oli päräyttävä. Tälläistä noise-vingutusta en ole pitkään aikaan livenä kuullutkaan. No Wave on varmaankin parhaiten bändin musiikkia lokeroiva termi. Lyhyet ja ytimekkäät biisit tekivät keikasta mukavan vaihtelevan. Mitä sitä turhaan säveltämään pitkiä sinfonioita yhden asian ympärille. Laulaja Sasha lyö rumpua ja laulaa/ huutaa samalla. Lyriikoista ei saa selvää, mutta se tuskin on tarkoituskaan. Pääasia on, että ääntä lähtee. Nuorelta Ristolta näyttävä Dimitri saa kitaran ulvomaan komeasti ja surina on melkoinen. Maanista musiikkia. Hyvä niin.

Keikan jälkeen kysyin bändiltä muutamia kysymyksiä, joihin he vastailivat mielellään.  Haastattelu tehtiin metelissä ja englanniksi, joten varmaan meni taas jotakin ohikin.
Tässä jotakin irti saamaani ja vapaasti käännettyä asiaa bändistä:

Bändin jäsenet ovat kaikki alunperin kotoisin Venäjältä, mutta he ovat asuneet jo pitkään Suomessa. Dimitri on asunut Suomessa jo aivan lapsesta saakka ja puhuukin suomea hyvin. Sasha ja Dimitri ovat soittaneet aikaisemmin samassa musiikkikollektiivissa, jossa myös Alina on myöhemmin ollut mukana ja sitä kautta bändin jäsenet tutustuivat toisiinsa. Sashalla ja Dimitrillä on myös toinen bändi Banana Pill. Varsin kiinnostavalta kuulostaa myös tuo outoilu-musiikki. 

Bändin vaikutteet kiinnostivat minua ja olisin toivonut muutakin vastausta kuin, että bändillä on oma linja, eikä ole vaikutteita otettu  muualta liiemmin. Kaivamisen jälkeen sain kuitenkin selville, että Dimitrin kitaroinnissa on shoegaze-vaikutteita "sen olematta kuitenkaan shoegazea" ja laulaja Sashan laulussa on vaikutteita ambientista, jota hän kuunteleekin paljon.

Bändin sanoma tuli selväksi: Pidetään homma yksinkertaisena. Vaikka osaisi soittaakin hyvin ja kikkaillen, niin paras musiikki on kuitenkin sitä yksinkertaisinta musiikkia. Siinäpä se oli hienosti sanottu. Olen usein samaa mieltä.

Tässä liveä Semifinalin keikalta 28.8.

Bändi on tekemässä myöhemmin levyä, mutta mitään aikatauluja ei vielä ollut tiedossa. Seuraavaksi Fate Vs Free Willyn voi nähdä livenä Helsingissä 22.11. Oranssin Häly-Iltamissa.

Sasha ja Dimitri pyörittävät bändihommien lisäksi myös omaa levymerkkiä Jozik Recordsia.
 

Bändi: Fate Vs Free Willy
Mistä: Helsinki
Perustettu: 2012
Biisi: Swallow
Ep: Every Human Was A Child 7' (If Society 2014)
Tyypit:
Sasha (laulu, rummut)
Dimitri (kitara)
Alina (basso)

SoundCloud: Fate Vs Free Willy
Facebook: Fate Vs Free Willy
YouTube: Fate Vs Free Willy

OSTA EP: Levykauppa X, If Society

Panssarijuna

Panssarijuna - Estonia

Minulla oli kaksi päivää aikaa tehdä tähän blogiin postaus Panssarijunan Estonia -ep:stä ennen Helsingin julkaisukeikkaa Dubrovnikissa ensi lauantaina. Hämmentävän raskaalta tuntui jo ajatuskin siitä, että tätä ep:tä pitäisi kuunnella kaksi päivää putkeen tekstin syntymistä inspiroimaan.

12.9. julkaistu Estonia on varmasti yksi synkimmistä koskaan kuulemistani levyistä. Metallimusiikin muinaisena ystävänä tunnen rankkojen aiheiden ruotimisen viehätyksen lyriikoissa, mutta tämän ep:n suorasanainen ja lohduton kerronta vetää vertoja mille tahansa metallisynkistelylle. Estonia -ep:n kaikki viisi biisiä kertovat 20 vuotta sitten uponneen M/S Estonian tragediasta, jossa menehtyi yli 800 ihmistä. Jos muistikuvat traagisesta uppoamisesta ovat haalistuneet tai ikä ei riitä tapahtumien muistamiseen, voi näiden laulujen kautta päästä käsiksi silloisiin ahdistaviin tunnelmiin ja tapahtumiin. *syvä huokaus*

EP:n biisit ovat kertomuksia Estonian matkustajista ja miehistöstä. Avo Pihti on tarina Estonian toisesta kapteenista, joka katosi mystisesti pelastumisensa jälkeen. Silver Linde taas kertoo Estonialta pelastuneesta matruusista, joka jäi myöhemmin kiinni huumeiden salakuljetuksesta ja sai 9 vuoden linnatuomion. Nimibiisi Estonia on ep:n kaikkein synkin raita, jossa matkustajien kohtaloita kuvataan niin karuun ja realistiseen sävyyn, että melkein voisi kuvitella lyyrikon olleen itse paikalla seuraamassa uppoamisyön tapahtumia.

Panssarijunan musiikkia kuvaillaan trauma bluesiksi. Enpä itse keksisi parempaa kuvailua tämän orkesterin musiikikille. Panssarijunan musiikki on villiä sekoitelmaa bluesista, folkista, punkista ja countrystä. Juurimusiikkia nykypäivän malliin. Panssarijunasta muodostan blues-tietämättömään päähäni mielleyhtymiä sellaisiin orkestereihin kuin Pöllöt ja Kostajat. Musiikista ja kerronnan tavasta mieleen tulee välillä myös kestosuosikkini Joose Keskitalo.

Yhtyeeltä on aikaisemmin tänä vuonna ilmestynyt myös Lihaperunasoselaatikkoportaat -albumi ja kuuntelin sitä välillä vastapainoksi Estonia -ep:lle näiden kahden kirjoituspäivän aikana. Lihaperunasoselaatikkoportaat lyriikkoineen ei myöskään ole kovin vaivatonta kuunneltavaa, mutta musiikillisesti se on hullua ja hillitöntä elämöintiä, joka saa ajatukset hetkeksi pois uppoavan laivan autokannen alta. Uskallan suositella Lihaperunasoselaatikkoportaat -albumia lääkkeeksi Estonia -ep:stä toipumiseen.

Kaikesta synkkyydestä huolimatta suosittelen Estonia -ep:n kuuntelua kaikille hyvän musiikin ystäville. Kuulemma Bluesministeri Esa Kuloniemikin tästä tykkää.
Sen sijaan en suosittele googlaamaan kuuntelun aikana ep:n takakannesta löytämääni lausetta " Mr. Skylight to number one and two"

En ole nänhyt bändiä vielä livenä, mutta yleisestä hehkutuksesta päätellen antoisa kokemus on tulevilla julkkarikeikoilla luvassa.

Seuraavat keikat:
27.9. Helsinki, Dubrovnik (sama päivä, jolloin Estonia upposi vuonna 1994)
4.10. Helsinki, One Pint Pub

Bändi: Panssarijuna
Mistä: Helsinki
Perustettu: 2003
Biisi: Estonia
Ep: Estonia (Äänetön 2014)
Tyypit:
Jussi Karmala (laulu, akustinen kitara, ukulele, banjo)
Matti Karmala (rummut, laulu)
Petteri Valtiala (basso, huuliharppu, laulu)
Henrik Lindqvist (sähkökitara, mandoliini, laulu)



Facebook: Panssarijuna
Bandcamp: Panssarijuna
SoundCloud: Panssarijuna
Spotify: Panssarijuna

OSTA LEVY: Fonal, Levykauppa X, levyn voi ostaa myös bändin keikoilta

Woud

Viime viikolla löysin sattumalta uutta loistavaa musiikkia keikalta, jolle en ollut edes menossa. Siltasen musavisan jälkeen starttasi Oireklubi ja Woud niminen bändi alkoi kasata itseään lavalle. Jäimme kavereiden kanssa vielä hengailemaan mestoille hetkeksi. Jääminen kannatti. Uutta, kaunista ja taitavasti soitettua indie poppia soljui korviimme Siltasen lavalta. Olin haljeta ihastuksesta! Ei siinä vielä mitään, että soittajat ja laulaja osasivat hommansa, vaan myös se, että biisit olivat aivan loistavia. Setin kakkosbiisi Forest pudotti melkein penkiltä hienoudellaan. Harmillisesti tätä biisiä ei löydy bändin tuoreelta demolta. Videobiisi Mistakes teki myös suuren vaikutuksen. Suruäänistä alttoviulua ei myöskään turhan usein kuule keikoilla soitettavan. Hyvä Woud!

Woud - Mistakes

Olin niin yllättynyt bändin esityksestä, että tiesin heti seuraavan Musamannaa -postauksen tulevan olemaan tästä nimenomaisesta bändistä. Keikan jälkeen tartuin kynään ja lompakosta löytyneeseen kuittipaperiin ja lähdin haastattelemaan muusikoita pää täynnä kysymyksiä. En ole koskaan ennen tehnyt tälläistä bändihaastattelua ja vähän jännitti, mutta palava into oli heti saada tietää bändistä lisää.

Bändi on alun perin karkkilalaisten lapsuudenkavereiden Miikka Hakomäen ja Kalle Vainion perustama duo,  joka täydentyi Noora Valtosella myöhemmin. Miikka Hakomäki soittaa alttoviulua ja Kalle Vainio pianoa ja perkussioita. Noora Valtonen laulaa, tekee lyrikkaa ja myös ensimmäisen demon kaunis kansitaide on hänen käsialaansa. Bändin soittajilla on Sibelius-Akatemiassa hiotut taidot, mutta laulaja Nooralla ei ole musiikillista koulutustaustaa. Sitä on vaikea uskoa, sillä niin monipuolisesti ja vivahteikkaasti hän ääntä käyttää. Noora kertoi vain halunneensa kokeilla laulamista ja sai siihen tilaisuuden Woud'ssa. Kuittipaperille tekemieni muistiinpanojen sekavuudesta johtuen en saanut selvää bändin ja laulajan yhteydestä, mutta muistaakseni kyseessä on jonkinlainen sukulaisuussuhde. Opin virheistäni ja teen seuraavan haastattelun hieman perusteellisemmin ja kirjoitan selkeämmät muistiinpanot.

Bändi on keikkaillut kesällä kesällä jonkin verran Helsingissä. Bändiltä on ilmestynyt ensimmäinen demo ja yllä esitelty musiikkivideo. Bändillä ei ole vielä levytyssopimusta. Kannattaisi levy-yhtiön jätkien olla nyt hereillä. En yllättyisi, vaikka Woud menestyisi kansainvälisestikin. Kolmen biisin mittainen demo on kuunneltavissa kokonaisuudessaan bändin SoundCloud-sivulla. Sieltä voitte itse kuunnella, että millaista huippukamaa Helsingissä tällä hetkellä tehdään.

Woud'n esiasteelta eli Duo W:ltä löytyy YouTubesta myös Luomustudio-sessioissa tehty video, jossa Noora Valtonen laulaa. Hyvin tuntuu musiikki toimivan suomeksikin laulettuna, vaikka keikalla kuullut biisit esitettiinkin englannin kielellä. Tässä kappaleessa on komeat Erkka Mykkäsen lyriikat. 

Woud - Tulet, jäät

Lisää tätä! Lisää heti! Tahdon uudelleen Woud-keikalle!

Bändi: Woud
Mistä: Helsinki
Perustettu: 2012
Biisi: Mistake (demo 2014)
Tyypit:
Miikka Hakomäki (viola)
Kalle Vainio (piano)
Noora Valtonen (vocals)

Facebook: Woud
Bandcamp: Woud
SoundCloud: Woud
Tumblr: Woud
YouTube: Woud