Cats of Transnistria

Viime perjantaina ilmestyi tämän hetken kiinnostavimman helsinkiläisduon eli Cats of Transnistrian ensimmäinen single San Fransisco. Tätä olen odottanut ihan innoissani keikan näkemisen jälkeen ja odotus palkitaan näin hienolla kappaleella! Uuden singlen on äänittänyt, tuottanut ja miksannut Paltsa-Kai Salama Black Lizardista.

Laulaja/kosketinsoittaja Henna kertoo uudesta sinkkubiisistä: "Kappaleen takana on väsyneen ihmisen haave, että kaiken paskan voisi jättää taakseen ja muuttaa Kaliforniaan ilmoittamatta kenellekään. Siellä voisi lukea rannalla kirjoja ja ruveta käyttämään aktiivisesti huumeita. Harmi vain, ettei tunne sieltä oikein ketään."

Duon jäsenet Henna Hietamäki ja Tuomas Alatalo ovat soittaneet aiemmin garagea,countryä, indiepoppia ja rock’n’rollia vääntävässä The Caravaners orkesterissa. Vaikutteita he kertovat imeneensä monenlaisesta taiderockista kuten Sonic Youthista ja pehmeämmästä popista kuten Nicosta, Mazzy Starista sekä klassisemmasta Philip Glassista. Musiikkiaan duo kuvaa sumuiseksi, hitaaksi ja minimalistiseksi doom/dream/transsi popiksi.

Molemmat duon jäsenet säveltävät kappaleita yhteistyössä ja tuon yhteistyön tuloksena syntyy "Melankolista mutta rauhoittavaa, jopa meditatiivista musiikkia, jonka soittaminen tuntuu sielussa hyvältä. Terapeuttinen proggis" Henna kertoo.


Olin missannut jo pari Cats of Transnistrian keikkaa, kunnes viimein pääsin näkemään sen livenä Lepakkomiehessä 19.6. Elämys oli ihokarvoja ilosta nostattava! Keikalla edessäni seisonut tyttöporukka täpisi: "TÄÄ ON NIIN SIISTII!" ja itse olin tyttöjen kanssa täysin samaa mieltä.

Keikalla oli upea seurata Tuomaksen kitaroinnin ja Hennan laulun vuoropuhelua. Molempien soitossa ja laulussa kuuluu varmuus ja vahvuus. Henna käyttää ääntään monipuolisesti, eikä ääni huku vahvan kitaran alle. Vintageurkujen ja kitaran yhteistyö myös toimi loistavasti. Keikan viimeisessä biisissä basso otti kitaran paikan ja Pixies-mielikuvat vyöryivät päähän. Keikan parhaimmistoa oli tämä synkkäsävyinen kappale.

Keikan aikana kirjoitin muistiinpanoja tätä blogia varten. Kuittipaperin taakse oli kirjoitettu ranskalaisilla viivoilla maininnat mieleen tulleista asioista: Air, Joy Division, Tv-Resistori, Portishead, Pixies, kaiku, tyyli ja hyvä musiikin taju. Harvoin keikoilla tulee enää nykyään 'kylmät väreet musiikista' -fiiliksiä, mutta nyt kävi niin muutamassakin kohdassa. Tunnelma keikalla oli aivan mielettömän intensiivinen ja lumoava. Bändi myös näyttää äärimmäisen tyylikkäältä lavalla.

Seuraavaksi Cats of Transnistrian voi nähdä keikalla Konttiaukiolla Slobfestissä perjantaina 11. heinäkuuta.

Tässä pätkä Lepakkomiehestä 19.6.2014


Ja tässä videota Libérten keikalta 12.4.2014 The Crime:




Jos näillä hurmaustaidolla ei suosiota irtoa ja maailmanmainetta saada, niin on se kumma! Valloittava, eteerinen, mystinen ja kaunis Cats of Transnistria!

Bändi: Cats of Transnistria

Mistä: Helsinki

Perustettu: 2014

Biisi: San Fransisco

(tuottaja Paltsa-Kai Salama)

Tyypit:

Henna Hietamäki voc, org

Tuomas Alatalo g, b

Facebook: Cats of Transnistria
Soundcloud: Cats of Transnistria
YouTube: Cats of Transnistria

Naked (On Drugs)

Juhannuspäivä. Muuttohässäköiden lisäksi ajattelin hieman jakaa uutta musiikkia, kun nyt sitä näyttää löytyvän. Päivän aiheena on duo Naked (On Drugs) Manchesterista. Tämä on niin tuore tapaus, että siltä on ilmestynyt vasta debyytti EP Naked (kasettina) 2012  ja debyytti 7¨ Lee Ann's Skin viime vuoden joulukuussa. Bändi on ilmeisesti tekemässä täyspitkää albumia. Pitää silmä kovana seurata tilannetta.

Naked (On Drugs) koostuu Luke Byron Scottista ja  Sebastien Perrinistä. Duon jäsenistä en tiedä paljoakaan, mutta eiköhän näistä kuulla suosion myötä vielä myöhemmin lisää. Tyypit kuvaavat musiikkiaan melodramaattiseksi pornoksi. Se varmaankin on sitten juuri sitä. Hmmm..vaikea sanoa, mutta kummaa ainakin on. Bändistä tulee väistämättä mieleen Manchesterin suuruus Joy Division. Duon musiikkia verrataan musiikkisivustoilla usein Nick Caveen ja Echo & the Bunnymeniin.

Pitkästä aikaa kolahtaa itselle tälläinen wierdompi musiikki. Naked (On Drugs)in kummallisuus ja outous viehättää kovasti näiden muutaman kuulemani biisin perusteella. Surinaa ja särinää sopivasti. Kirskuvia kitaroita ja valittavia viuluja. Laulajan syvä ääni tekee vaikutuksen. Vertailukohtaa ei ole helppoa löytää, mutta jostain syystä angstisesta tunnelmasta tulee mieleen oma vanha suosikkini
David Cronenberg's Wife. Musiikki on jonkinlaista jazzilla ja klassisella kuorrutettua post-punkkia. Melkoisen kokeellista, mutta toimivaa taidekamaa. Tykkään. Tykätkää muutkin!

Härömpää tästä vielä:



Kannattaa tsekata myös Araki Dinosaurs, jos häröily kiinnostaa.

Bändi: Naked (On Drugs)

Mistä: Manchester, UK

Perustettu: 2012 (debyytti EP)

Biisi: Lee Ann's Skin

Albumi: 7¨ (Sways Records 2013)

Biisi: Death Dance

Albumi: Naked EP (Sway Records 2012)

Tyypit:

Luke Byron Scott g

Sebastien Perrin voc, b

Bandcamp: Naked (On Drugs)

Facebook: Naked (On Drugs)

Soundcloud: Naked (On Drugs) 

 Sways Records: Naked (On Drugs)

Ralfe Band

Juhannus. Tunnelmat matalalla, kun on silmätulehdus ja paska fiilis muutenkin. Vettäkin sataa. Päivää piristää kuitenkin jääkaapissa oleva coleslaw salaatti ja viini sekä stereoissa kaikuva Ralfe Band. Tässä melankolista juhannustanssitunnelmaa kaikille kotona olijoille. 

Itse asiassa tämä Come On Go Wild video sopii hyvin näihin juhannustunnelmiin. Videosta löytyy Suomen kesä, juhannusheila, grillausta ja kukkamekko!

Brittiläinen Oly Ralfe piristäköön pikkusievällä indiefolkillaan tätä sateista keskikesän riemujuhlaa. Ajankohtaistahan tämä ei ole, sillä edellinen albumi Son Be Wise ilmestyi jo vuosi sitten. Kolme päivää sitten ilmestyi kylläkin uusi sinkku Cold Chicago Morning. Joka tapauksessa uutta minulle matskua.

Oly Ralfen äänestä tulee jostakin syystä mieleen Franz Ferdinand, mutta ei tämä nyt aivan niin ärsyttävältä kuitenkaan kuulosta. Uusimman levyn biiseistä kolahti ehkä kovimmin Dead Souls-kappale. Ehkä se on tämä juhannus, kun viulut ja haitarit ja iskelmällinen komppi vetoaa. Pikkusievyys katoaa välillä, kun musiikki muuttuu twistikkään kaaosmaiseksi kabareeksi ja biiseistä löytyy juuri sellaista sirkusromantiikkaa, josta pidän erityisesti. Tyylillä edetään kuitenkin.
Mukavan kippuraista kuultavaa ovat myös kaksi aikaisempaa albumia Swords (2005) ja Attic Thieves (2008)

Tässä vanhempaa tuotantoa Attic Thieves levyltä vuodelta 2008. Tässä enemmän esimerkkiä kabareesta. Biisissä mukavia mustalaismeininkejä. Attics:

Aikamoinen monitaituri tämä Ralfenäireenpoika on. Musiikin lisäksi hän on kuvataiteilija ja elokuvantekijä. Kansitaiteet ja musavideot luontuvat tyypiltä siis myös. South By Southwest filmi festivaaleilla Ralfen kuvista tehty video Women of Japan voitti parhaan videon palkinnon vuonna 2006. Ralfe on tehnyt myös dokumenttielokuvia. 

Suunnittelen seuraavaksi makkaran, maissin ja halloumin paistamista paistinpannussa täällä kotona. Hyvää juhannusta kaikille!
 
Bändi: Ralfe Band
Mistä: Oxford, UK
Perustettu: 2005 (debyyttilevy)
Biisi: Come On Go Wild

Albumi: Son Be Wise (Highline Records 2013)

Biisi: Attics

Albumi: Attic Thieves (Talitres Records 2008)
Tyypit: Oliver "Oly" Ralfe

Kotisivu: Ralfe Band

Spotify: Ralfe Band

Facebook: Ralfe Band

Pöllöt / The Munchies

Nyt taas uutta. Kaveri vinkkasi tälläisen Pöllöt-orkesterin Turusta. Suomeksi laulettua musiikkia ei tässä blogissa kovin paljoa ole vielä ollutkaan esillä. Bändi oli juuri Korjaamon vintillä keikalla noin viikko sitten ja tietenkään en silloin vielä tiennyt tästä mitään, joten missasin homman. En missaa enää. Heinäkuussa näen Pöllöt H2Ö festareilla Turussa. Jes!


Pöllöiltä on ilmeisesti ilmestymässä täyspitkä albumi Fonalin kautta jossakin vaiheessa kesää (?) Toistaiseksi Pöllöjen biisejä on helpoin kuunnella Bandcampin kautta. Bandcampista löytyy Pöllöjen viisi demobiisiä. Loistavuutta!

Demobiisien rosoisuus on kiehtovaa. Biiseistä minulle tulee mieleen Muuan Mies, Absoluuttinen Nollapiste ja myös Pekka Streng. Lyriikat eivät ole myöskään vailla merkitystä, mikä on plussaa. Hullunkurisia pieniä tarinoita huhuilevat nämä Pöllöt.

Pöllöissä soittaa taitavia muusikoita ja siksi musiikki on letkeän ja luontevan kuuloista. Pöllöjen soittajat ovat vaikuttaneet mm. Cats on Fire, The New Tigers, Lau Nau, Kiila, Jarse, Barry Andrewsin disko, ja Goodnight Monsters  -yhtyeissä.



Bändi: Pöllöt
Mistä: Turku
Perustettu: 2012
Biisi: Hiihtoloma (Fonal promosingle)
Tyypit:
Jaakko Tolvi
Janne Kauppinen
Markus Jalonen
Ville Hopponen
Jukka Herva

Bandcamp: Pöllöt
Facebook: Pöllöt
Fonal: Pöllöt


Samaan postaukseen laitan eilen 14.6. livenä Sideffesteillä Kalasaman konttiaukiolla näkemäni The Munchies -orkesterin kappaleen Piss Astronaut. Sopivat hyvin yhteen nämä tämän päivän postauksen kaksi bändiä. Nämä voisivat vaikka keikkaillakin yhdessä. En valittaisi, jos näkisin bändit peräkkäin livenä samana iltana.

Funeral surffiksi bändi itse kutsuu musiikkiaan. Laatusurffia, sanon minä. Bändin heebot ovat musiikin moniosaajia ja säätävät jos jonkinlaisissa orkestereissa, kuten esim. Hopeajärvessä ja K.V.N. & Lobossa. Minä vakuutuin niin kovasti tästä surffailusta, että ostin uusimman Space Cakes-kasettijulkaisunkin. Keltaisilla kansilla. Tämä bändi pitää kaikkien nähdä livenä!



Bändi: The Munchies
Mistä: Helsinki
Perustettu:  ~2006
Biisi: Piss Astronaut
Albumi: Space Cakes (Fuck cd's 2014)

Tyypit:
Teemu Tanner g
Visa Mäkinen b
Max Mäkinen d

Facebook: The Munchies
Mikseri.net: The Munchies  (5 biisiä)
Tilaa Space Cakes kasetti: vapaapalokuntalainen (at) gmail com  (Hinta 4e)

PS: Mulla alkoi nyt kesäloma. Hieno asia sinänsä, mutta en tiedä ehdinkö kovin bloggailla, kun on kaikenlaisia kesärientoja. Vuokra-kämpän etsiminen vie myös aikaani. Saa vinkata, jos tiedät jonkin mestan mulle jostakin Sörnäisten kulmilta, Kalliosta tai muualta läheltä.

Psapp

Tässä sitten vähän jo päiväysvanhaa juttua. Tämän duon kokeellista elektroa ovat muut varmaan kuunnelleet jo vuosikymmenen, mutta minulle tämä on taas ihan uusi tuttavuus. Uusin levykin on ilmestynyt jo viime vuoden marraskuussa, joten ihan ajankohtaisimmasta asiasta ei ole nyt kyse. Blogiin tästä kirjoitan nyt siltä varalta, että joku muukin on tämän missannut. Nyt näyttää mulla olevan duomusiikkikausi päällä.

Psapp tunnetaan parhaiten siitä, että se on tehnyt Greyn anatomia tv-sarjan tunnusmusiikin.
Psappia pidetään myös toytronica-tyylisuunnan keksijänä. Toytronica tarkoittaa lasten leluilla ja lelusoittimilla tehtyä musiikkia. Itselleni tuli tästä mieleen minulle kovin rakas CocoRosie, joka myös käyttää lelusoittimia. Kovasti kuulen hengenheimolaisuutta Psappissa.

Duon vaikutteet tulevat monelta suunnalta: Intialaisesta sarangimusiikista, acid jazzista, Woody Guthriesta, Einstürzende Neubautenista, Canista ja Die Toten Hosenista. Oudoilla soittimilla soitettua kummallisen kieroa ja mutkaista musiikkia syntyy väkisinkin tuollaisista vaikutteista. Ja sehän sopii minulle. Koukut ja kummat kilkutukset sopivat musiikki-pirtaani oikein hyvin. Kiehtovaa ja satumaista tunnelmaa. Tomwaitsmaista jopa, sanoisin.

Duo vaikuttaa muutenkin varsin sympaattiselta. Keikoilla tyypit heittelevät yleisöön itse tekemiään kissaleluja. Söpöä ja hauskaa. 

Tässä kierrätysaiheinen video uusimmalta levyltä.

WET SALT

Toinen biisivalinta on avausraita The Camel's Back albumilta vuodelta 2008.

I WANT THAT

Todella vaikeaa keksiä, että mitkä biisit tähän valitsisi. Duon koko tuotanto vaikuttaa kiinnostavalta ja kuuntelukelpoiselta. Neljä hienoa albumia kuunneltavaksi ja monta EP:tä siihen päälle. Hienoa!

Mistä: London, UK
Perustettu: 2002

1. Biisi: Wet Salt

Albumi: What Makes Us Glow (The state51 Conspiracy 2013)

2. Biisi: I Want That

Albumi: The Camel's Back (Domino 2008)

Tyypit:   

Galia Durant
Carim Clasmann

Kotisivu: Psapp

Spotify: Psapp

Facebook: Psapp

The Peach Kings

Onhan tässä nyt vaan taas ihan käsittämättömän hyvä biisi!

Hyvältä kuulostaa duon muukin tuotanto näin äkkikuulemalta. Uusi EP Mojo Thunder ilmestyi 3.6.
Aikaisemmin duolta on julkaistu EP:t Trip-Wop ja Handsome Moves. The Peach Kingsin musiikkia on kuultu TV-sarjoissa Shameless ja Boardwalk Empire sekä Audin automainoksessa.

The Peach Kings ilmoittaa vaikutteikseen Led Zeppelinin, Portisheadin, The Killsin, Nancy Sinatran, The Crampsin ja Roy Orbisonin. Lievähköjä kantrivaikutteita havaittavissa, mutta ei häiritsevästi. Hyvä niin. Seksikästä kähinää ja huokailua on naislaulajan tulkinta. 


Tässä uuden EP:n nimibiisi Mojo Thunder ja siitä on EP:llä myös hyvä remix-versio. Tähän biisiin on tekeillä videokin.





 
Tässä vanhempi biisi Like A Stone Jam In The Van-sessioista 24.3.2012.

Bändi: The Peach Kings
Mistä: Los Angeles, US
Perustettu: 2010

Biisi: Mojo Thunder

EP: Mojo Thunder (Mophonics Music & Sound 2014)

Tyypit:  

Paige Wood

 Steven Dies

Kotisivu: The Peach Kings

Spotify: The Peach Kings

Facebook: The Peach Kings

Black Trumpet

Uusinta uutta elektroa Tampereelta. Esittelyssä Pauliinan ja Oton duo Black Trumpet. Omien sanojensa mukaan duo "yhdistää modernin musiikintuottamisen menetelmiä ja perinteisiä soittimia luomuelektroksi, jossa elokuvallinen äänimaalailu tauottaa urbaania kumua." Black Trumpet (=musta torvisieni) nimessäkin yhdistyy duon rakkaus luontoon ja musiikkiin.

Black Trumpetilta on ilmestynyt ensimmäinen sinkku Lighthouse/Trauma. Sinkusta ollaan julkaisemassa  myös 500 kappaleen painos keltaisena 12-tuuman vinyylinä latauskoodeineen. Duo on juuri työstämässä ensimmäistä EP:tään ja keikkailu alkaa syksyllä.

Duon jäsenet ovat aikaisemmin soittaneet elektronisen musiikin lisäksi mm. klassista ja jazzia. Monipuolisen musiikillisen taustan vuoksi duon musiikissa kuuluu kaikuja useista musiikkityyleistä eri aikakausilta. Pauliina on taiteen monilahjakkuus ja hän tekee myös kansitaiteen.

Näiden kahden biisin perusteella odotukset ovat korkealla tulevan EP:n suhteen. Keikan näkemistä malttaa tuskin odottaa. Toivottavasti Black Trumpet nähdään Helsingissä mahdollisimman pian. Tämän duon tekemisiä kannattaa seurailla, sillä hyvää on varmasti tulossa.

LIGHTHOUSE lähtee liikkeelle pienestä ja viipyilevästä, mutta tunnelma tihenee ja äänimaailma kasvaa loppua kohden. Pauliinan laulu kietoo kuulijan kuin pehmeään huopaan ja tuon huovan suojassa kuljetaan biisi loppuun. Huikea tunnelma; kuin olisi retkellä tässä yli kahdeksan minuutin mittaisessa biisissä!

TRAUMA kolahtaa välittömästi. Vahvaa, uhkaavaa tunnelmaa. Vaaraa ja veitsenteriä, synkkyyttä ja mahtipontisuutta. Biisin alussa starttataan moottori ja biisin loppuun kruisaillaan suurkaupungin öisillä kaduilla. Erittäin hyvä kappale myös tämä sinkun toinen raita. Tätä voisi kuunnella repeatilla kyllästymättä vaikka sata kertaa putkeen. 

Bändi: Black Trumpet
Mistä: Tampere
Perustettu: 2013

Biisit: Lighthouse ja Trauma

Tyypit: 
Pauliina
Otto

Facebook: Black Trumpet

Soundcloud: Black Trumpet 

Instagram: Black Trumpet