Syksyn 2014 parhaat

Koska olen viime aikoina keskittynyt lähinnä puheradion kuunteluun, mitään uutta ja yllättävää ei ole uuden musiikin saralla löytynyt. Hätäratkaisuna tällaisessa tilanteessa ajattelin itseriittoisesti tarjoilla teille lukijoilleni pienen kokoelman tämän syksyn parhaista musiikillisista paloista. Tänään esiteltävät biisit eivät siis ole välttämättä mitenkään uusia tai muutenkaan ihmeellisiä. Ovatpahan nämä vain biisejä, joista olen jostakin syystä innostunut ja paljon kuunnellut. Ehkä joku muukin viehättyy näistä.

Baxter Dury. Ian "Sex & Drugs & Rock & Roll" Duryn poika. Pidän tästä aksentista.
Viime kuussa ilmestynyt "It's a Pleasure" on hyvä levy. Suosittelen myös vanhempaa tuotantoa kuunneltavaksi. Spotify: Baxter Dury Facebook: Baxter Dury

Avey Tare's Slasher Flicks. Animal Collectiven perustajajäsen tämä Avey Tare. Outoilua ja kummallisuutta. Kieroilua ja koukkuilua. Little Fangia parempi biisi on Duplex Trip, mutta kissavideo vei siitä tässä nyt voiton. Tähän pitää paneutua enemmänkin, sillä tuntuu miehellä olevan monta rautaa tulessa eri orkestereiden kanssa. Ehkä niistä lisää myöhemmin. Uusin albumi "Enter The Slasher House" ilmestyi viime keväänä.
Spotify: Avey Tare's Slasher Flicks Facebook: Avey Tare's Slasher Flicks

Total Slacker. Psychic Mesa! Tämän syksyn ykkösbiisi. Sellaista Pixiesmäistä otetta tässä. 2011 ilmestynyt albumi "Trashin" albumi on täynnään hienoja kappaleita. Tänä vuonna julkaistu albumi "Slip Away" on vielä kuulematta, mutta ainakaan Pitchfork ei sitä korkealle noteerannut. Spotify: Total Slacker Facebook: Total Slacker

Iska Dhaaf. Tässä KEXP:n live-sessioista taltiointi. Kovin komea on Iska Dhaafin keväällä ilmestynyt "Even The Sun Will Burn" albumi. Kuulemma Sufi-runoudesta vaikutteet heillä. OOOH! Juuri tajusin, että tämän bändin keulahahmo Benjamin Verdoes onkin mukana myös  Mt. St. Helens Vietnam Bandissa. Hieno bändi sekin.
Spotify: Iska Dhaaf Facebook: Iska Dhaaf

Woods. Size Meets The Sound. Kertakaikkisen komea kappale parin vuoden takaa. Onhan tuo kova bändi muutenkin. Uusin albumi "With Light and With Love" on mukava myös. Spotify: Woods Facebook: Woods

Sitten pari kummallista, mutta kiehtovaa vanhempaa juttua:

Los Microwaves 80-luvun taitteesta Spotify: Los Microwaves Facebook: Los Microwaves
Thanks for this Fred!

Bruce Haack 60-70 -luvun ihmeellinen elektromies. Oikea mystinen hopeinen discomies. Kumma ukko, edesmennyt tosin jo. Elektronisen musiikin pioneerihommia. Bruce Haackille on tehty myös hieno tribuuttilevy "Dimension Mix" Tribuutilla mukana mm. Beck ja Stereolab. Spotify: Bruce Haack Facebook: Bruce Haack. Matille kiitos tästä vinkistä!

Naisartisteja olen syksyn aikana kuunnellut vähemmän. Kaksi kovinta seuraavaksi:

Miss Kittin. Tanssijumputusta seksikkäästi Ranskasta. Tätä ihmettelen itsekin, että miksi tästä tykkään, mutta jostain kumman syystä tämä on iskenyt kovasti nyt syksyllä. "Calling From The Stars" on hieno levy viime vuodelta. Kiitos Siltasen DJ:lle tästä. Kuka se sitten liekään ollut silloin kun tätä siellä kuulin ja biisin shazamoin. Spotify: Miss Kittin Facebook: Miss Kittin

Agnes Obel. "Chord Left" on syksyn ja ehkä koko vuoden kaunein pianokappale. Agnesilla on järjettömän kaunis lauluääni. Ääni on vähän kuin PJ Harveyllä konsanaan. Kannattaa kuunnella läpi koko viime vuonna ilmestynyt "Aventine" albumi. Pistänpäs vielä toisenkin Agnesin kappaleen tähän, ettei naiset jää täällä nyt liikaa paitsioon. Spotify: Agnes Obel Facebook: Agnes Obel Kiitos tästä vinkistä Taija-siskolle!

Tällaista musiikkisyksyä olen viettänyt vuonna 2014. Toivottavasti näistä on iloa jollekin muullekin.

P.S.  Flying Lotus "You're Dead!" on huippulevy.
P.P.S. Ei kannata unohtaa tässä kuussa ilmestyvää Ariel Pink albumia "Pom Pom"

Pix

Mitä tästä nyt sitten sanoisi, kun artistilta on ilmestynyt vasta yksi ainoa kappale? Pix nimen alla musiikkia tekevä 19-vuotias Hannah Rodgers on tehnyt fantastisen hienon pop-biisin. Video on myös hurmaavan kiehtova. Miten kaunis lauluääni naisella onkaan. Thom Yorkelta pöllitty(?) piano kertosäkeessä räjäyttää biisin täyteen kukoistukseensa. Kuunnelkaahan tämä helmi!

Alt Citizen musiikkiblogin haastattelusta käy ilmi, että ensimmäinen ep julkaistaan ensi vuoden alussa. Jään odottamaan lisää tätä.

Kuka: Pix (aka Hannah Rodgers)
Mistä: Chipstead UK
Biisi: A Way To Say Goodbye (2014)
Facebook: Pix
SoundCloud: Pix


Tässä tueksi nuorelle Hannahille huomattavasti nimekkäämpää FKA Twigsiä. Kovasti hypetetty uusin albumi LP1 ei ole ollenkaan huono. Tässä LP1:n paras biisi.

Kuka: FKA Twigs (aka Tahliah Debrett Barnett)
Mistä: Gloucestershire UK
Perustettu: 2012
Biisi: Numbers
Albumi: LP1 (Young Turks 2014)

Kotisivu: FKA Twigs
Facebook: FKA Twigs
Spotify: FKA Twigs
Deezer: FKA Twigs

Fate Vs Free Willy

Henry's Pub ja Wallun Helatorstai-klubi yllätti positiivisesti pari viikkoa sitten. Fate Vs Free Willystä en ollut kuullutkaan aiemmin, mutta yllä oleva video kaverin Facebook-seinällä innoitti minutkin lähtemään keikalle. Wallu täpisee ja hehkuttaa bändiä kovasti ennen keikkaa ja kertoo, että tälläisten uusien juttujen takia kannattaa klubia jaksaa vielä pyörittää. Juuri näin. Tälläistä minä lähden kuuntelemaan klubille vaikka joka ilta.

Keikkakokemus oli päräyttävä. Tälläistä noise-vingutusta en ole pitkään aikaan livenä kuullutkaan. No Wave on varmaankin parhaiten bändin musiikkia lokeroiva termi. Lyhyet ja ytimekkäät biisit tekivät keikasta mukavan vaihtelevan. Mitä sitä turhaan säveltämään pitkiä sinfonioita yhden asian ympärille. Laulaja Sasha lyö rumpua ja laulaa/ huutaa samalla. Lyriikoista ei saa selvää, mutta se tuskin on tarkoituskaan. Pääasia on, että ääntä lähtee. Nuorelta Ristolta näyttävä Dimitri saa kitaran ulvomaan komeasti ja surina on melkoinen. Maanista musiikkia. Hyvä niin.

Keikan jälkeen kysyin bändiltä muutamia kysymyksiä, joihin he vastailivat mielellään.  Haastattelu tehtiin metelissä ja englanniksi, joten varmaan meni taas jotakin ohikin.
Tässä jotakin irti saamaani ja vapaasti käännettyä asiaa bändistä:

Bändin jäsenet ovat kaikki alunperin kotoisin Venäjältä, mutta he ovat asuneet jo pitkään Suomessa. Dimitri on asunut Suomessa jo aivan lapsesta saakka ja puhuukin suomea hyvin. Sasha ja Dimitri ovat soittaneet aikaisemmin samassa musiikkikollektiivissa, jossa myös Alina on myöhemmin ollut mukana ja sitä kautta bändin jäsenet tutustuivat toisiinsa. Sashalla ja Dimitrillä on myös toinen bändi Banana Pill. Varsin kiinnostavalta kuulostaa myös tuo outoilu-musiikki. 

Bändin vaikutteet kiinnostivat minua ja olisin toivonut muutakin vastausta kuin, että bändillä on oma linja, eikä ole vaikutteita otettu  muualta liiemmin. Kaivamisen jälkeen sain kuitenkin selville, että Dimitrin kitaroinnissa on shoegaze-vaikutteita "sen olematta kuitenkaan shoegazea" ja laulaja Sashan laulussa on vaikutteita ambientista, jota hän kuunteleekin paljon.

Bändin sanoma tuli selväksi: Pidetään homma yksinkertaisena. Vaikka osaisi soittaakin hyvin ja kikkaillen, niin paras musiikki on kuitenkin sitä yksinkertaisinta musiikkia. Siinäpä se oli hienosti sanottu. Olen usein samaa mieltä.

Tässä liveä Semifinalin keikalta 28.8.

Bändi on tekemässä myöhemmin levyä, mutta mitään aikatauluja ei vielä ollut tiedossa. Seuraavaksi Fate Vs Free Willyn voi nähdä livenä Helsingissä 22.11. Oranssin Häly-Iltamissa.

Sasha ja Dimitri pyörittävät bändihommien lisäksi myös omaa levymerkkiä Jozik Recordsia.
 

Bändi: Fate Vs Free Willy
Mistä: Helsinki
Perustettu: 2012
Biisi: Swallow
Ep: Every Human Was A Child 7' (If Society 2014)
Tyypit:
Sasha (laulu, rummut)
Dimitri (kitara)
Alina (basso)

SoundCloud: Fate Vs Free Willy
Facebook: Fate Vs Free Willy
YouTube: Fate Vs Free Willy

OSTA EP: Levykauppa X, If Society

Panssarijuna

Panssarijuna - Estonia

Minulla oli kaksi päivää aikaa tehdä tähän blogiin postaus Panssarijunan Estonia -ep:stä ennen Helsingin julkaisukeikkaa Dubrovnikissa ensi lauantaina. Hämmentävän raskaalta tuntui jo ajatuskin siitä, että tätä ep:tä pitäisi kuunnella kaksi päivää putkeen tekstin syntymistä inspiroimaan.

12.9. julkaistu Estonia on varmasti yksi synkimmistä koskaan kuulemistani levyistä. Metallimusiikin muinaisena ystävänä tunnen rankkojen aiheiden ruotimisen viehätyksen lyriikoissa, mutta tämän ep:n suorasanainen ja lohduton kerronta vetää vertoja mille tahansa metallisynkistelylle. Estonia -ep:n kaikki viisi biisiä kertovat 20 vuotta sitten uponneen M/S Estonian tragediasta, jossa menehtyi yli 800 ihmistä. Jos muistikuvat traagisesta uppoamisesta ovat haalistuneet tai ikä ei riitä tapahtumien muistamiseen, voi näiden laulujen kautta päästä käsiksi silloisiin ahdistaviin tunnelmiin ja tapahtumiin. *syvä huokaus*

EP:n biisit ovat kertomuksia Estonian matkustajista ja miehistöstä. Avo Pihti on tarina Estonian toisesta kapteenista, joka katosi mystisesti pelastumisensa jälkeen. Silver Linde taas kertoo Estonialta pelastuneesta matruusista, joka jäi myöhemmin kiinni huumeiden salakuljetuksesta ja sai 9 vuoden linnatuomion. Nimibiisi Estonia on ep:n kaikkein synkin raita, jossa matkustajien kohtaloita kuvataan niin karuun ja realistiseen sävyyn, että melkein voisi kuvitella lyyrikon olleen itse paikalla seuraamassa uppoamisyön tapahtumia.

Panssarijunan musiikkia kuvaillaan trauma bluesiksi. Enpä itse keksisi parempaa kuvailua tämän orkesterin musiikikille. Panssarijunan musiikki on villiä sekoitelmaa bluesista, folkista, punkista ja countrystä. Juurimusiikkia nykypäivän malliin. Panssarijunasta muodostan blues-tietämättömään päähäni mielleyhtymiä sellaisiin orkestereihin kuin Pöllöt ja Kostajat. Musiikista ja kerronnan tavasta mieleen tulee välillä myös kestosuosikkini Joose Keskitalo.

Yhtyeeltä on aikaisemmin tänä vuonna ilmestynyt myös Lihaperunasoselaatikkoportaat -albumi ja kuuntelin sitä välillä vastapainoksi Estonia -ep:lle näiden kahden kirjoituspäivän aikana. Lihaperunasoselaatikkoportaat lyriikkoineen ei myöskään ole kovin vaivatonta kuunneltavaa, mutta musiikillisesti se on hullua ja hillitöntä elämöintiä, joka saa ajatukset hetkeksi pois uppoavan laivan autokannen alta. Uskallan suositella Lihaperunasoselaatikkoportaat -albumia lääkkeeksi Estonia -ep:stä toipumiseen.

Kaikesta synkkyydestä huolimatta suosittelen Estonia -ep:n kuuntelua kaikille hyvän musiikin ystäville. Kuulemma Bluesministeri Esa Kuloniemikin tästä tykkää.
Sen sijaan en suosittele googlaamaan kuuntelun aikana ep:n takakannesta löytämääni lausetta " Mr. Skylight to number one and two"

En ole nänhyt bändiä vielä livenä, mutta yleisestä hehkutuksesta päätellen antoisa kokemus on tulevilla julkkarikeikoilla luvassa.

Seuraavat keikat:
27.9. Helsinki, Dubrovnik (sama päivä, jolloin Estonia upposi vuonna 1994)
4.10. Helsinki, One Pint Pub

Bändi: Panssarijuna
Mistä: Helsinki
Perustettu: 2003
Biisi: Estonia
Ep: Estonia (Äänetön 2014)
Tyypit:
Jussi Karmala (laulu, akustinen kitara, ukulele, banjo)
Matti Karmala (rummut, laulu)
Petteri Valtiala (basso, huuliharppu, laulu)
Henrik Lindqvist (sähkökitara, mandoliini, laulu)



Facebook: Panssarijuna
Bandcamp: Panssarijuna
SoundCloud: Panssarijuna
Spotify: Panssarijuna

OSTA LEVY: Fonal, Levykauppa X, levyn voi ostaa myös bändin keikoilta

Woud

Viime viikolla löysin sattumalta uutta loistavaa musiikkia keikalta, jolle en ollut edes menossa. Siltasen musavisan jälkeen starttasi Oireklubi ja Woud niminen bändi alkoi kasata itseään lavalle. Jäimme kavereiden kanssa vielä hengailemaan mestoille hetkeksi. Jääminen kannatti. Uutta, kaunista ja taitavasti soitettua indie poppia soljui korviimme Siltasen lavalta. Olin haljeta ihastuksesta! Ei siinä vielä mitään, että soittajat ja laulaja osasivat hommansa, vaan myös se, että biisit olivat aivan loistavia. Setin kakkosbiisi Forest pudotti melkein penkiltä hienoudellaan. Harmillisesti tätä biisiä ei löydy bändin tuoreelta demolta. Videobiisi Mistakes teki myös suuren vaikutuksen. Suruäänistä alttoviulua ei myöskään turhan usein kuule keikoilla soitettavan. Hyvä Woud!

Woud - Mistakes

Olin niin yllättynyt bändin esityksestä, että tiesin heti seuraavan Musamannaa -postauksen tulevan olemaan tästä nimenomaisesta bändistä. Keikan jälkeen tartuin kynään ja lompakosta löytyneeseen kuittipaperiin ja lähdin haastattelemaan muusikoita pää täynnä kysymyksiä. En ole koskaan ennen tehnyt tälläistä bändihaastattelua ja vähän jännitti, mutta palava into oli heti saada tietää bändistä lisää.

Bändi on alun perin karkkilalaisten lapsuudenkavereiden Miikka Hakomäen ja Kalle Vainion perustama duo,  joka täydentyi Noora Valtosella myöhemmin. Miikka Hakomäki soittaa alttoviulua ja Kalle Vainio pianoa ja perkussioita. Noora Valtonen laulaa, tekee lyrikkaa ja myös ensimmäisen demon kaunis kansitaide on hänen käsialaansa. Bändin soittajilla on Sibelius-Akatemiassa hiotut taidot, mutta laulaja Nooralla ei ole musiikillista koulutustaustaa. Sitä on vaikea uskoa, sillä niin monipuolisesti ja vivahteikkaasti hän ääntä käyttää. Noora kertoi vain halunneensa kokeilla laulamista ja sai siihen tilaisuuden Woud'ssa. Kuittipaperille tekemieni muistiinpanojen sekavuudesta johtuen en saanut selvää bändin ja laulajan yhteydestä, mutta muistaakseni kyseessä on jonkinlainen sukulaisuussuhde. Opin virheistäni ja teen seuraavan haastattelun hieman perusteellisemmin ja kirjoitan selkeämmät muistiinpanot.

Bändi on keikkaillut kesällä kesällä jonkin verran Helsingissä. Bändiltä on ilmestynyt ensimmäinen demo ja yllä esitelty musiikkivideo. Bändillä ei ole vielä levytyssopimusta. Kannattaisi levy-yhtiön jätkien olla nyt hereillä. En yllättyisi, vaikka Woud menestyisi kansainvälisestikin. Kolmen biisin mittainen demo on kuunneltavissa kokonaisuudessaan bändin SoundCloud-sivulla. Sieltä voitte itse kuunnella, että millaista huippukamaa Helsingissä tällä hetkellä tehdään.

Woud'n esiasteelta eli Duo W:ltä löytyy YouTubesta myös Luomustudio-sessioissa tehty video, jossa Noora Valtonen laulaa. Hyvin tuntuu musiikki toimivan suomeksikin laulettuna, vaikka keikalla kuullut biisit esitettiinkin englannin kielellä. Tässä kappaleessa on komeat Erkka Mykkäsen lyriikat. 

Woud - Tulet, jäät

Lisää tätä! Lisää heti! Tahdon uudelleen Woud-keikalle!

Bändi: Woud
Mistä: Helsinki
Perustettu: 2012
Biisi: Mistake (demo 2014)
Tyypit:
Miikka Hakomäki (viola)
Kalle Vainio (piano)
Noora Valtonen (vocals)

Facebook: Woud
Bandcamp: Woud
SoundCloud: Woud
Tumblr: Woud
YouTube: Woud

Esko Elomaa / Sinä ja mun maailma

Nyt sitä saa viimein kuulla! Esko Elomaan toinen albumi "Sinä ja mun maailma" on koko kesän odotuksen jälkeen kuunneltavissa ennakkoon Rumbassa. Odotukset ovat olleet korkealla kesäkuusta lähtien, kun ensimmäinen sinkku "Outo lintu" julkaistiin videon kera. Kallio Block Partyillä näkemäni akustinen keikka antoi myös osviittaa siitä, että jotakin hienoa on ilmestymässä.

En pettynyt kuulemaani.

"Outo lintu" on vahva kappale ja se on varmasti levyn parhaimmistoa. Välitön tykkäys-efekti. "Vilhelmiina" levyn loppupuolella on myös samanhenkinen voimasoittobiisi. Levyn muut kappaleet eivät välttämättä aukea kaikessa hienoudessaan aivan ensi kuulemalta. Se ei ole ollenkaan huono asia, sillä siitä tietää, että levy kestää soittoa pitkään, eikä kyllästymään pääse. Sävyjä löytyy niin musiikista, kuin keskivertoa fiksummista lyriikoistakin. Jokaisella kuuntelukerralla levyltä löytyy uusi kappale, josta löytyy uusia puolia.

Ensimmäinen tähtihetki on kakkosbiisi "Onni", jonka tahtiin huomasin tanssahtelevani ja pyörähteleväni keittiössä ruoanlaiton lomassa. Keinuva rytmi ja hyväntuulinen melodia. Kitara ja laulu sopivat yhteen kuin nakit siihen pastaan, jonka kokkasin. Kitarassa on erittäin raikas soundi ja Esko Elomaan tulkinta on varmaa ja vahvaa läpi koko levyn. Viides biisi "Jaksat vaan" ei ensi kuulemalla vakuuttanut, mutta muutaman kuuntelukerran jälkeen se on jo noussut yhdeksi suosikeistani.

Levyltä löytyy tunnelmallista rautalankaiskelmää ja herkkää folkkia. Lyriikoissa riittää kuunneltavaa pitkäksi aikaa. Tälläistä musiikin pitääkin olla; sanoituksellisesti ja musiikillisesti mukavan haastavaa, mutta samalla kuitenkin ilmavaa ja soljuvaa. Levy sopii kevyesti keskellä päivää kuunneltavaksi kokkausmusiikiksi ja silti se sopii myös vakavamielisempiin kuuntelusessioihin syvällisemmin pohdittavaksi. Nyt soi "Tähtitaivaasta" ― Hemmetti, että on kova biisi sekin. Vahvaa työtä. Levy menee ennakkotilaukseen saman tien. Kuunnelkaapa itse!

Sinä ja mun maailma ilmestyy 15.9. ja levyjulkkarit ovat Lepakkomiehessä torstaina 18.9 siitä seuraava keikka on 21.10.2014 On The Rocksissa. Miten odotankaan kuulevani nämä biisit livenä koko bändin kanssa soitettuna!

Bändi: Esko Elomaa
Biisi: Outo lintu
Albumi: Sinä ja mun maailma (Tandem Tuotanto 2014)
Mistä: Helsinki, Kallio
Tyypit:
Esko Elomaa - laulu, kitara
Anssi Hallio - rummut
Matthew John, Jr. - kitara
Lasse Määttä - basso
Petri Määttä - kitara

Tilaa Sinä ja mun maailma jo nyt ennakkoon Levykauppa Äxästä. Tästä: Levykauppa Äx
Kuuntele levy nyt heti Rumban ennakkokuuntelussa. Tästä: Rumba ennnakkokuuntelu

Kotisivu: Esko Elomaa
Facebook: Esko Elomaa
YouTube: Esko Elomaa
SoundCloud: Esko Elomaa
iTunes: Esko Elomaa
Spotify: Esko Elomaa


P.S. Käyhän fanittamassa uutta Musamannaa Facebook-sivua täällä!

O Samuli A / Mopo

Lomani aikana olen kuunnellut lähinnä linnun laulua metsässä, joten en ole musahommia ehtinyt seuraamaan paljoakaan. Jotakin kiinnostavaa on kuitenkin löytynyt. Löytöni eivät ole tavallaan uusia ollenkaan, mutta kiinnostus näihin artisteihin on herännyt vasta äskettäin. Molemmat löytöni poikkeavat reippaasti tavanomaisesta musiikillisesta mukavuusalueestani. Vanhat omien alojensa gurut ovat nyt astuneet minun laatikkooni ja se on esittelyn arvoista tässä blogissa.

O Samuli A on elektronista tietokonemusiikkia ja Mopo tiukkaa jazzia. Enpä tiedä genreistään paljoakaan, mutta minulle nämä kaksi ovat kolisseet kovasti viime päivinä.

O Samuli A

Näin O Samuli A:n jo H2Ö-festareilla, mutta en ehtinyt jäämään keikalle kovin pitkäksi aikaa, kun täytyi jo rientää jollekin muulle keikalle. Luotinkin vähän siihen, että talvella Helsingissä voi näitä festareilla missattuja bändejä nähdä keikoilla. Viikko sitten O Samuli A oli keikalla Lepakkomiehessä Pelle Sensible nimen alla julkaistua uutta kasettiaan juhlistamassa. Missasin keikan, mutta näin onneksi myöhemmin illalla esiintyneen hullunkurisen Finntengs Sound Systemin. Viihdyttävät bileet oli ja ihan kiinnostavaa tällainen jumputuskin välillä. Yllätyin siitä, että miten paljon porukkaa tällainen musiikki vetää paikalle. Lepiksen alakerta oli ihan täynnä.

Siltasen musavisassa viime tiistaina O Samuli A itse oli paikalla myymässä tätä kyseistä "Field Trip" kasettijulkaisuaan. Ostin toiseksi viimeisen kappaleen, joten en tiedä mistä loput halukkaat voivat kasetin ostaa. Levyn biisit on kuitenkin kaikki kuultavissa SoundCloudissa. Avauskappale "Ei vittu kytät" on hauska biisi. Sleng teng Casio -rytmillä maustettu kappale hienolla lyriikalla. Naurattaa joka kerta. Loput kuusi biisiä ovat myös kuuntelukelpoista kamaa.

O Samuli A - Ei vittu Kytät

Mopo - Beibe

Mopo

Mopo on tuttu bändi. Olenhan sen nähnyt livenäkin ja hyväksi siinä puuhassa todennut. Enpä vaan ole koskaan aiemmin tajunnut kuunnella sitä missään muussa formaatissa. Olen ihastunut Mopon alkuvuodesta ilmestyneeseen Beibe albumiin kovasti. Jos jazzia pitää kuunnella, niin olkoon sitten se tälläistä angstista punkinsekaista räimettä. Jazzista en tiedä oikeastaan mitään, mutta tämä valloitti sydämen. Levyllä avausraita Beiben lisäksi helmenä hohtaa Stina Koistisen (Color Dolor) featuroima kappale "So I Won't Hear You Go" levyn viimeisenä. Rosvot-musiikkibloggaajat järjestivät väliaikamusiikkia Soliti-festareille ja sieltä minä tämän bongasin viime lauantaina. Kiitosta vaan!

Osaisiko joku suositella lisää kuuntelukelpoista musiikkia näistä yllä esitellyistä tyylilajeista?  Ottaisin suosituksia ilolla vastaan!

                                                                       

Mikä: O Samuli A                               

Mistä: Helsinki     

Perustettu: ?         

Biisi: Ei vittu kytät                             

Albumi: Field Trip (Pelle Sensible 2014)

Tyypit: Samuli Alapuranen

SoundCloud: O Samuli A

Bandcamp:  O Samuli A

Spotify: O Samuli A

Facebook: O Samuli A

                                           

Mikä: Mopo                       

Mistä: Helsinki

Perustettu:2009

Biisi: Beibi

Albumi: Beibi (Texicalli Records 2014)

Tyypit: 

Linda Fredriksson, sax, kellopeli 
Eero Tikkanen, kontrabasso, perkussiot 

Eeti Nieminen, rummut, perkussiot

Kotisivu: Mopo

SoundCloud: Mopo

Spotify: Mopo

Facebook: Mopo

Finntengs Sound System Lepiksessä keikalla 28.8.2014 

Näiden sleng teng mashupit naurattavat kovasti!

Black Honey

Duly Noted Records pukkasi pihalle sinkun ja siitä kohistaan. Kaikki tuntuvat olevan yhtä pihalla tapauksesta. Kukaan ei oikeastaan tiedä bändistä mitään. Ei kotisivuja, ei Facebook-sivua, ei edes levy-yhtiön sivulla esittelyä. Twitter-tili löytyy, mutta ei siitäkään saa mitään irti. Omituista. Erikoinen markkinointikikka. Musa toimii ja laulaja kuulostaa vähän Lana Del Reyltä. Mitäpä siitä muuta jaarittelemaan, kun en paremmin tiedä. Tässä kaksi lähes täydellisyyttä hipovaa poppikappaletta mysteeribändiltä.








bändi: Black Honey
mistä: Brighton, UK
perustettu: ???
biisi: Teenager ja Sleep Forever (Duly Noted Records 2014)
tyypit:  ????

SoundCloud: Black Honey
Levy-yhtiö: Duly Noted Records
Twitter: Black Honey

alt-J / Interpol

Hektinen elokuu. En ole ehtinyt juuri uutta musiikkia etsimään, kun on täytynyt ravata kaikenlaisilla keikoilla ja muilla kissanristiäisillä yhtenään. Tässä kuitenkin kutkuttavat makupalat vanhojen tuttujen, Interpolin ja alt-J:n tulevilta albumeilta. Syyskuun 8. päivä julkaistaan Interpolin El Pintor ja syyskuun 22. päivä alt-J:n This Is All Yours. Loistavuutta ainakin näiden näytteiden perusteella on tulossa kummaltakin orkesterilta.

alt-J - Left Hand Free

Interpol - Ancient Ways

alt-J
Mistä: Leeds UK
Perustettu: 2007
Biisi: Left Hand Free Albumi: This Is All Yours (Infectious 2014)
Tyypit:
Joe Newman
Thom Green
Gus Unger-Hamilton
Kotisivu: alt-J
Spotify: alt-J
Facebook: alt-J


Interpol
Mistä: New York US
Perustettu: 1997
Biisi: Ancient Ways
Albumi: El Pintor (Matador Records 2014)
Tyypit:
Paul Banks
Sam Fogarino
Daniel Kessler

Kotisivu: Interpol
Spotify: Interpol
Facebook: Interpol

 

Vienna Ditto

Kuumista kuumin hellekesä on käynnissä ja tämä bloggaaja ylikuumentuu läppärinsä alla. Pitkien blogitekstien kirjoittaminen on nyt liian kuumaa hommaa. Nyt esiteltävä bändi kolahti taas kuin kalikka päähän ja pakkohan se on silloin yrittää kalauttaa muitakin päähän tällä musiikilla. Lyhyesti siis tässä teille Vienna Ditto ja uusi videonsa Feeling Good:

Kesäkuussa ilmestyi Vienna Ditton neljäs EP ja bändiltä julkaistaan tänä syksynä debyyttialbumi. Brittiduon tyylikäs musiikillinen kokonaisuus on rakennettu 60-luvusta, trip hop-tunnelmista, bluesista ja gospelista. Bändi itse kuvailee musiikkiaan Voodoo Sci-fi Bluesiksi. Erityisen kaunis lauluääni on laulaja Hetty Taylorilla. Lauluäänestä ja -tyylistä tulee mieleen Beth Gibbons tai Nancy Sinatra. Biisi on aina hyvä, jos se mielestäni kelpaisi Bond-tunnariksi. Vienna Ditton biiseistä Bond-potentiaalia löytyy useammastakin kappaleesta.

Tässä varmaankin paras koskaan kuulemani gospel-biisi. Kappale on versio Blind Willie Johnsonin biisistä I Know His Blood Will Make Me Whole. Aikamoista surinaa ja jytkettä on ympätty biisiin. Hurja kappale. Tässä live-vetäisyn mallia samalla:

Tekisi mieli laittaa tähän enemmänkin videoita, mutta lukijoilta on tullut palautetta liian raskaasta sivustosta. Kuunnelkaa ihmeessä lisää Vienna Dittoa. Vanhemmatkin EP:t: Ugly, Liar Liar ja The Vienna Ditto EP ovat kuuntelemisen väärtejä. Odottelen innolla uuden levyn ilmestymistä. Linkit musiikin lähteille löytyvät alta.

Bändi: Vienna Ditto
Mistä: London/ Oxford/ Reading, UK
Perustettu: 2009
Biisi: Feeling Good

Single: Feeling Good/Opium Boys (Ubiquity Project Records 2014)

Tyypit:   

Hatty Taylor

Nigel Firth

Kotisivu: Vienna Ditto
Facebook: Vienna Ditto
Spotify: Vienna Ditto
Soundcloud: Vienna Ditto

PS: 
Ai niin. En ollut Flow-festareilla viime viikonloppuna, joten ei ole odotettavissa raporttiakaan sieltä. Työt estivät menemästä...ja myös kallis hinta... Flow-aukon elämässäni täytti H2Ö-festivaali aivan riittävän hyvin.

Kallio Block Partyillä oli mukava tunnelma ja näin Maukka Perusjätkän Alepan katolla soittamassa ja Esko Elomaan Franzénin puistossa. Grannies Smoking Pipes-jätkät pistivät pystyyn hulvattomat bileet Hesarilla ja Rauhan Meizzelit kuulosti myös komealta. Oranssi Festeillä Teksti-TV 666 soitti tiukasti ja Katu on Punk -tapahtumassa Arkadiankadun valtauksessa punk kuulosti punkilta :) Festarit alkavat varmaan olla ohi tältä kesältä. Riemukas ja helteinen musakesä on tämä ollut.

The Mispers

The Mispersiltä ilmestyi Ensimmäinen EP Dark Sides heinäkuun 28. päivä, joten on tuore tuttavuus tämä. Katri Valan puistossa itseäni ruskettaessani kuulin Emilie-biisin ja se kuulosti täydelliseltä kesämusiikilta ja siksi postaan nyt tästä kepeähköstä britti-indien nousukiidossa olevasta tulevaisuuden lupauksesta. Nettikirjoittelun perusteella bändiltä odotetaan suurta läpimurtoa aivan näillä hetkillä. Musiikin lisäksi bändin ympärillä on muutakin mielenkiintoista kuhinaa: The Mispers järjestää Missing Till Monday nimellä "salaisia" garage-bileitä. Olisipa hauskaa päästä tuollaisiin garage-bileisiin Lontooseen joskus.

The Mispersin nimi tulee poliisin käyttämästä termistä kadonneista ihmisistä (missing person)
Musiikki on aika perinteistä indie-rockia tai poppia. Laulajan ääni on kuin haavan lehti tuulessa ja ääni värisee paikoin placebomaisesti. Viulusta tulee folk-vaikutelmaa ja lauritähkäisyyttä biiseihin. Näistä hassuista mielikuvista huolimatta pidän kaikista EP:n biiseistä. Ei liian synkkää, eikä liian pirteää vaan juuri kesäistä ja helteelle sopivaa musiikkia. Bändissä ei ole bassoa ollenkaan, vaan rumpali, kaksi kitaraa, viulu ja kolme vokalistia saavat musiikin pomppimaan ilmankin.

Tälläinen musiikki saa minut haluamaan britteihin bilettämään. Toisaalta ei täältä Kalliosta tarvitse poistua hyviä bileitä etsiäkseen. Viikonlopun Musamannaa-tärpit tekstin lopussa!

Steve Lamacqin ohjelmassa BBC:llä esiin nostettu singlebiisi Brother tässä ensimmäiseksi:


Itse pidän enemmän Emilie-biisistä, joka tässä live-vetona Sofar-keikalta:




Innoissani odottelen tulevaa viikonloppua varsinkin, kun en ole menossa Flow-festareille. World Bites -ruokafestivaali tänään perjantaina, Kallio Block Party lauantaina ja Oranssi Fest sunnuntaina toivottavasti kirvoittavat jonkinlaisen merkinnän tähän blogiin.

Kallio Block Partyn tärppeinä suosittelen jo useasti missaamaani hip hop-hässäkkää jazz/funk/reggae-vaikutteilla eli Grannies Smoking Pipes -orkesteria (katuohjelmassa) sekä Esko Elomaata Franzén-lavalla klo 16:00. Oranssi Festeillä Teksti-TV 666 kiinnostaa ainakin minua. (Teurastamo sunnuntaina klo 16:20)

Yllätä minut musiikilla Kallio!


Bändi: The Mispers
Mistä: London UK
Perustettu: 2012
Biisi: Brother ja Emilie

Albumi: Dark Bits -EP (B-Unique 2014)

Tyypit:  
Jack Balfour Scott - voc
Joey Arnold Zapata - g, voc
Diego Porto Belmonte  - g
Hannah Van Den Brul - vn, voc 
Jordan Grispino - d

Kotisivu: The Mispers
Facebook: The Mispers
Spotify: The Mispers
Soundcloud: The Mispers

H2Ö-tilinpäätös

27 bändiä kahdessa päivässä. Monta hyvää juttua jäi silti näkemättä hyvästä vauhdista ja huolella suunnitellusta aikataulusta huolimatta.

Ruissalon vanha telakka-alue oli järjettömän hieno paikka ja valtavasti oli nähty vaivaa alueen koristeluun ja tunnelman luomiseen. Kauneinta ja kekseliäintä oli Veistämön upeat katosta roikkuvat kymmenet keinut ja pöytien yrttiviljelmät. Enpä ole koskaan ollut noin viehättävässä keikkamestassa aikaisemmin. Taidepläjäyksiä löytyi joka puolelta aluetta. Miinuspuolena mainitsen vain jokaiseen festariin liittyvät pitkät vessa- ja kaljajonot sekä sen, että lavoja ja bändejä oli ehkä hieman liikaa. On hyvin vaikea edes kuvailla millaista festareilla oli, kun kaikki oli hienoa ja mukavaa ja hyvin.

Parasta musiikillista antia olivat perjantaina Pöllöt, Tiiu Helinä, Inariveljet, Nightsatan ja ehkä paras oli neuroottinen, kummallinen ja sympaattinen Sturle Dagsland. Sturle Dagslandin omituinen show herätti yleisössä varsin paljon ihmetystä ja kuulin epäilyjä siitäkin, että liekö tuollainen ole musiikkia ollenkaan. Performanssiaan on vaikea kuvailla, joten etsin tähän videonpätkän esimerkiksi. Lumouduin Kuja-lavan keikasta ja tuli mieleen, että tuollaistahan tämä naisen elämä oikeastaan on. Olkoonkin, että Sturle Dagsland on mies. Lisänä mainittakoon, että Sturlen veli ja keikkakaveri Sjur näyttää erityisen kivalta!  

Laiturilla Helsinki Poetry Connection-kytköksinen Dubros esitti miellyttävää runonlausuntataidetta, josta pidin kovasti. Voisiko joku joskus lähteä mun kanssa katsomaan näitä Helsingin runo-iltoja? Laiturilla veti komeaa laulusettiä myös uusi tuttavuus kaunisääninen Luai. Laituri-lavan intiimiä tunnelmaa häiritsi hieman Meri-lavan kovat volyymit.

Color Dolor

Lauantain parhaat olivat ehdottomasti Jaakko Eino Kalevi ja ex-Rubik Artturi Tairan Shivan Dragn Suuli-lavalla sekä Color Dolor kauniilla Veistämö-lavalla. Jaakko Eino Kaleviin rakastuin (taas) ja päätin alkaa kulkemaan Helsingissä ratikalla ympäriinsä jotta törmäsin tähän suloiseen ratikkakuskiin ja voisin pyytää sitä naimisiin mun kanssa. Color Dolorin laulajan Stina Koistisen ääni nostatti ihokarvoja pystyyn useasti keikan aikana. Parasta osaamista ja tyyliä! Pidin myös looppikoneella musiikkinsa tekevästä brittiläisestä komistuksesta Edd Keenestä Kuja-lavalla.

Mr Velcro Fastener

Hiljaiset Kallot Veistämöllä ja Grilli-lavan Vindi Karlos olivat kotimaaksi laulavien parhaimmistoa, kun Ristonkin kiireiden vuoksi tällä kertaa missasin. Elektroninen musiikki vetosi meikäläiseen kovasti viikonlopun aikana. Fotoshop toimi Suulissa ja myöhäisillan Kettel & Secede loi upean tunnelman Veistämön paratiisimaiseen saliin.

 Kettel & Secede

Shivan Dragn

Pahimmat missaukset olivat kehutut Cleaning Women, Pietarin Spektaakkeli, Jodarok ja tungoksen takia väliin jäänyt Faaro ja Kaksipäinen narttu. Toivoisinpa näkeväni näitä festareiden bändejä pitkin talvea keikoilla täällä Helsingissä. Uskomattoman laajan ja kiinnostavan bändikattauksen olivat järjestäjät onnistuneet luomaan. Näin festarit pitää järjestää!

Turku oli kuuma ja kaunis. Yöelämään tutustuin Whiskyssä ja Kukassa. Kiehtova indie- ja kulttuurikaupunki viehätti kovasti ja haluankin mennä sinne mahdollisimman pian uudestaan!

Jaakko Eino Kalevi

Festariviikonlopun kruunasivat Portsan puutaloalueella majailu sekä hyvä seura! Kiitos Pylvis, Miia, Wallu ja muut loistavat festariseuralaiset!

 Inariveljet

H2Ö-festaritärpit

Pian se on! Koko kesän kohokohta eli H2Ö-festivaalit Turussa Ruissalon vanhalla telakka-alueella ensi viikonloppuna 18.–19.7.2014

Uutta musiikkia kuultavissa koko viikonloppu: yli sata bändiä ja yhdeksän esiintymislavaa kahdessa päivässä. Olen varsin suunnitelmallinen ihminen ja siksi olenkin tehnyt festareihin valmistautumisen kunnolla: Festari- ja matkaliput, majoitus sekä kissanhoitaja on hankittu jo hyvissä ajoin. Tutustuminen edes päällisin puolin festareiden musiikkitarjontaan on ollut antoisaa. Kaikkea ei voi mitenkään festareilla kuulla, mutta laadin kuitenkin jonkinlaisen suuntaa antavan aikataulun, ettei ainakaan ihan pakollisimmat kuultavat mene ohi korvien. Juoksemiseksi menee ja päällekkäisyyksiäkin on paljon, joten vaikeiden valintojen edessä ollaan itse paikalla. Tässä alustava Musamannaa aikataulu:

Perjantai 18.7.
16:00 Veistämö: Slow Blvd
16:30 Suuli: Nightsatan
17:00 Kesanto: The Mokners feat. Kauko Röyhkä
17:30 Laituri: Luai
18:00 Veistämö: Olimpia Splendid
18:30 Meri: Pöllöt
18:30 Suuli: Cleaning Women
19:30 Grilli: Veli Kurki
20:00 Sturle Dagsland
20:15 Meri: Absoluuttinen Nollapiste
20:30 Autotalli: Räjäyttäjät
20:30 Liiteri O Samuli A
21:00 Suuli: Jarse
21:15 Kesanto: Inariveljet
21:30 Takapiha: Liimanarina
21:30 Laituri: Ville 'Lieska' Leinonen
22:00 Veistämö: Tiiu Helinä
22:30 Suuli: Mr Velcro Fastener
23:45 Takapiha: Siinai
00:00 Veistämö: Neotropic
00:00 Kuja: Faarao & Kaksipäinen Narttu
00:30 Liiteri: Artificial Latvamäki

 Lauantai 19.7.

14:30 Takapiha: Amapolar
14:30 Liiteri: Bugari Ormond
14:30 Grilli: Devil Box
15:00 Veistämö: Hiljaiset Kallot
15:00 Kesanto: Väinö Tuonela & Kerettiläiset
16:30 Liiteri: The Hearing
16:30 Grilli: Vindi Karlos
17:00 Veistämö: Color Dolor
17:30 Meri: Athletic Arms
18:00 Takapiha: Risto
18:00 Suuli: Cosmo Jones Beat Machine
18:30 Kuja: Edd Keene
19:00 Kesanto: Kytäjä
19:30 Laituri: Tundramatiks
20:00 Suuli: Fotoshop
20:00 Takapiha: Pharaoh Overlord
20:30 Liiteri: World Bank
20:30 Grilli: Yakuzi Pato
21:30 Veistämö: Lau Nau
21:30 Meri: Accu
22:00 Suuli: Jaakko Eino Kalevi
22:30 Kesanto: A Monstrous Psychedelic Bubble
22:30 Liiteri: Goto80
23:15 Meri: Plutonium 74
23:30 Veistämö: Kettel & Secede
23:30 Kuja: Dxxxa D & Hzzzt
00:00 Suuli: Shivan Dragn
00:30 Liiteri: Cold Pupu Sauna
00:30 Kuja: Bahamahas
00:30 Kesanto: Cola & Jimmu
00:30 Takapiha: Laulurastas

Siinä on aikataulu yli viidenkymmenen bändin näkemiseksi kahdessa päivässä...eipä taida kaikki onnistua, mutta yritän kuitenkin. Mennäkö katsomaan vanhoja hyväksi havaittuja vetoja kuten Color Dolor, Tiiu Helinä ja Risto vai ottaako riski ja käydä tutustumassa uusiin bändeihin? Vaikeaa on.

Aivan pakolliset nähtävät ovat kuitenkin Pöllöt, Jaakko Eino Kalevi, Liimanarina, Faarao & Kaksipäinen Narttu, Hiljaiset Kallot, Dubros, Vindi Karlos, Neotropic, Inariveljet, Shivan Dragn....ääääh...kaikki ne pitäisi nähdä. Sittenhän siellä on vielä ne 50 aikatauluun mahtumatontakin orkesteria vielä vaihtoehtoina. Mitenkähän tuosta selviää? Saattaahan se olla niinkin, että lopulta istun festarit kaljateltassa, enkä näe mitään.

En linkittänyt noita bändejä tässä nyt mihinkään, kun festareiden sivuiltahan niitä linkkejä löytyy ihan riittämiin. Spotifyyn tein jonkinmoisen soittolistan festareiden bändeistä: H2Ö-soittolista.

Tässä päivän musiikiksi biisi orkesterilta Hiljaiset Kallot. Toivottavasti ehdin tämänkin festareilla kuulemaan.




Tai tämän: Olimpia Splendid




tai tämän: Jaakko Eino Kalevi



Mikäli selviydyn koko H2Ö:stä tulee tänne blogiin lisää asiaa aiheesta myöhemmin. Hyviä vinkkejä festareita varten otetaan myös vastaan, vaikka aikataulu näyttääkin melko täydeltä.
Turku! Täältä tullaan!

Bonaparte

Vanha ja minulle kovin rakas Bonaparte esitellään tässä nyt niille, jotka eivät ole vielä aiheeseen perehtyneet. Melkein meni ohi itseltäkin tämä. Tänä vuonna berliiniläinen Bonaparte julkaisi neljännen studioalbuminsa, joka on nimetty bändin mukaan Bonaparteksi. Kesähelteillä voi esitellä vähän vanhempaakin materiaalia. Amerikassa levy kuitenkin julkaistiin vasta viime maanantaina, joten ehkä tämä on tarpeeksi tuoretta tänne blogiinkin.

Tässä uudelta levyltä mukava renkutus Two Girls:

Bonaparte on enemmän kuin pelkkä bändi. Bändin keulakuva, perustaja ja biisintekijä Tobias Jundt (Monsieur Bonaparte) on bändin ainoa pysyvä jäsen. Livekeikoilla on mukana kuitenkin parikymmenpäinen kollektiivi monenlaisia taiteilijoita ja muusikoita. Liveshow on melkoista härdelliä ja mukana on Divas-tanssiryhmä ja muuta omituista sakkia. Performanssia vauhdikkaimmasta päästä. Bändi on juuri Euroopan kiertueella, mutta eihän se tietenkään Suomeen ole tulossa. Olisi kyllä mahtavaa nähdä nämä livenä.

Bändin musiikkia kuvataan usein elektro/ dance punkiksi. Monsieur Bonaparte kuvaa itse musiikkiaan ADHD-musiikiksi: Musiikiksi, jossa on punkin energia, popin melodia, teknon rytmi, folkin ilo ja jazzin vapaus. Minusta Bonaparten musiikki kuulostaa aivan kahjolta, sekopäiseltä ja hyvin provosoivalta, mutta samalla positiiviselta ja iloiselta. Biiseistä on tehty myös paljon remixejä ja mielestäni bändin materiaalista saa ihan loistavia klubijytkytyksiä. Kannattaa Soundcloudista käydä kuuntelemassa niitäkin. En ollut edellisen 'Sorry We're Open' levyn suuri fani, mutta tämä uusi albumi Bonaparte kuulostaa heti paljon paremmalta. Bonaparten kuulee kokonaisuudessaan Spotifystä.

Jos bändi ei ole aikaisemmin tuttu kannattaa aloittaa tutustuminen aivan alusta. Ensimmäinen albumi 'Too Much' (2008) on täynnä timanttisia hittejä. Tässä esimerkkinä yksi omista vanhoista suosikeistani Anti Anti:

Tässä vielä livepätkää tuosta lavashow-hässäkästä...ja loistobiisi myös tämä Too Much: 

Kuunnelkaa itse, mistä on kysymys. Suosittelen tätä voimakkaasti kaikille häiriintyneen angstimusiikin ystäville!

 

electro-trash-punk

electro-trash-punk

electro-trash-punk

Bändi: Bonaparte
Mistä: Berliini
Perustettu: 2008
Biisi: Two Girls

Albumi: Bonaparte (Staatsakt 2014)

Tyypit:
Studiossa: Tobias Jundt
Livenä:
Monsieur Bonaparte (Tobias Jundt): voc, g,
Uri Gaga (Uri Gincel): kbd
Murat le Bâumgärthè (Moritz Baumgärtner): d
lisäksi mukana Divas-performanssiryhmä
 

Kotisivu: Bonaparte
Facebook: Bonaparte
Spotify: Bonaparte

Cats of Transnistria

Viime perjantaina ilmestyi tämän hetken kiinnostavimman helsinkiläisduon eli Cats of Transnistrian ensimmäinen single San Fransisco. Tätä olen odottanut ihan innoissani keikan näkemisen jälkeen ja odotus palkitaan näin hienolla kappaleella! Uuden singlen on äänittänyt, tuottanut ja miksannut Paltsa-Kai Salama Black Lizardista.

Laulaja/kosketinsoittaja Henna kertoo uudesta sinkkubiisistä: "Kappaleen takana on väsyneen ihmisen haave, että kaiken paskan voisi jättää taakseen ja muuttaa Kaliforniaan ilmoittamatta kenellekään. Siellä voisi lukea rannalla kirjoja ja ruveta käyttämään aktiivisesti huumeita. Harmi vain, ettei tunne sieltä oikein ketään."

Duon jäsenet Henna Hietamäki ja Tuomas Alatalo ovat soittaneet aiemmin garagea,countryä, indiepoppia ja rock’n’rollia vääntävässä The Caravaners orkesterissa. Vaikutteita he kertovat imeneensä monenlaisesta taiderockista kuten Sonic Youthista ja pehmeämmästä popista kuten Nicosta, Mazzy Starista sekä klassisemmasta Philip Glassista. Musiikkiaan duo kuvaa sumuiseksi, hitaaksi ja minimalistiseksi doom/dream/transsi popiksi.

Molemmat duon jäsenet säveltävät kappaleita yhteistyössä ja tuon yhteistyön tuloksena syntyy "Melankolista mutta rauhoittavaa, jopa meditatiivista musiikkia, jonka soittaminen tuntuu sielussa hyvältä. Terapeuttinen proggis" Henna kertoo.


Olin missannut jo pari Cats of Transnistrian keikkaa, kunnes viimein pääsin näkemään sen livenä Lepakkomiehessä 19.6. Elämys oli ihokarvoja ilosta nostattava! Keikalla edessäni seisonut tyttöporukka täpisi: "TÄÄ ON NIIN SIISTII!" ja itse olin tyttöjen kanssa täysin samaa mieltä.

Keikalla oli upea seurata Tuomaksen kitaroinnin ja Hennan laulun vuoropuhelua. Molempien soitossa ja laulussa kuuluu varmuus ja vahvuus. Henna käyttää ääntään monipuolisesti, eikä ääni huku vahvan kitaran alle. Vintageurkujen ja kitaran yhteistyö myös toimi loistavasti. Keikan viimeisessä biisissä basso otti kitaran paikan ja Pixies-mielikuvat vyöryivät päähän. Keikan parhaimmistoa oli tämä synkkäsävyinen kappale.

Keikan aikana kirjoitin muistiinpanoja tätä blogia varten. Kuittipaperin taakse oli kirjoitettu ranskalaisilla viivoilla maininnat mieleen tulleista asioista: Air, Joy Division, Tv-Resistori, Portishead, Pixies, kaiku, tyyli ja hyvä musiikin taju. Harvoin keikoilla tulee enää nykyään 'kylmät väreet musiikista' -fiiliksiä, mutta nyt kävi niin muutamassakin kohdassa. Tunnelma keikalla oli aivan mielettömän intensiivinen ja lumoava. Bändi myös näyttää äärimmäisen tyylikkäältä lavalla.

Seuraavaksi Cats of Transnistrian voi nähdä keikalla Konttiaukiolla Slobfestissä perjantaina 11. heinäkuuta.

Tässä pätkä Lepakkomiehestä 19.6.2014


Ja tässä videota Libérten keikalta 12.4.2014 The Crime:




Jos näillä hurmaustaidolla ei suosiota irtoa ja maailmanmainetta saada, niin on se kumma! Valloittava, eteerinen, mystinen ja kaunis Cats of Transnistria!

Bändi: Cats of Transnistria

Mistä: Helsinki

Perustettu: 2014

Biisi: San Fransisco

(tuottaja Paltsa-Kai Salama)

Tyypit:

Henna Hietamäki voc, org

Tuomas Alatalo g, b

Facebook: Cats of Transnistria
Soundcloud: Cats of Transnistria
YouTube: Cats of Transnistria

Naked (On Drugs)

Juhannuspäivä. Muuttohässäköiden lisäksi ajattelin hieman jakaa uutta musiikkia, kun nyt sitä näyttää löytyvän. Päivän aiheena on duo Naked (On Drugs) Manchesterista. Tämä on niin tuore tapaus, että siltä on ilmestynyt vasta debyytti EP Naked (kasettina) 2012  ja debyytti 7¨ Lee Ann's Skin viime vuoden joulukuussa. Bändi on ilmeisesti tekemässä täyspitkää albumia. Pitää silmä kovana seurata tilannetta.

Naked (On Drugs) koostuu Luke Byron Scottista ja  Sebastien Perrinistä. Duon jäsenistä en tiedä paljoakaan, mutta eiköhän näistä kuulla suosion myötä vielä myöhemmin lisää. Tyypit kuvaavat musiikkiaan melodramaattiseksi pornoksi. Se varmaankin on sitten juuri sitä. Hmmm..vaikea sanoa, mutta kummaa ainakin on. Bändistä tulee väistämättä mieleen Manchesterin suuruus Joy Division. Duon musiikkia verrataan musiikkisivustoilla usein Nick Caveen ja Echo & the Bunnymeniin.

Pitkästä aikaa kolahtaa itselle tälläinen wierdompi musiikki. Naked (On Drugs)in kummallisuus ja outous viehättää kovasti näiden muutaman kuulemani biisin perusteella. Surinaa ja särinää sopivasti. Kirskuvia kitaroita ja valittavia viuluja. Laulajan syvä ääni tekee vaikutuksen. Vertailukohtaa ei ole helppoa löytää, mutta jostain syystä angstisesta tunnelmasta tulee mieleen oma vanha suosikkini
David Cronenberg's Wife. Musiikki on jonkinlaista jazzilla ja klassisella kuorrutettua post-punkkia. Melkoisen kokeellista, mutta toimivaa taidekamaa. Tykkään. Tykätkää muutkin!

Härömpää tästä vielä:



Kannattaa tsekata myös Araki Dinosaurs, jos häröily kiinnostaa.

Bändi: Naked (On Drugs)

Mistä: Manchester, UK

Perustettu: 2012 (debyytti EP)

Biisi: Lee Ann's Skin

Albumi: 7¨ (Sways Records 2013)

Biisi: Death Dance

Albumi: Naked EP (Sway Records 2012)

Tyypit:

Luke Byron Scott g

Sebastien Perrin voc, b

Bandcamp: Naked (On Drugs)

Facebook: Naked (On Drugs)

Soundcloud: Naked (On Drugs) 

 Sways Records: Naked (On Drugs)