Ruissalon vanha telakka-alue oli järjettömän hieno paikka ja valtavasti oli nähty vaivaa alueen koristeluun ja tunnelman luomiseen. Kauneinta ja kekseliäintä oli Veistämön upeat katosta roikkuvat kymmenet keinut ja pöytien yrttiviljelmät. Enpä ole koskaan ollut noin viehättävässä keikkamestassa aikaisemmin. Taidepläjäyksiä löytyi joka puolelta aluetta. Miinuspuolena mainitsen vain jokaiseen festariin liittyvät pitkät vessa- ja kaljajonot sekä sen, että lavoja ja bändejä oli ehkä hieman liikaa. On hyvin vaikea edes kuvailla millaista festareilla oli, kun kaikki oli hienoa ja mukavaa ja hyvin.
Parasta musiikillista antia olivat perjantaina Pöllöt, Tiiu Helinä, Inariveljet, Nightsatan ja ehkä paras oli neuroottinen, kummallinen ja sympaattinen Sturle Dagsland. Sturle Dagslandin omituinen show herätti yleisössä varsin paljon ihmetystä ja kuulin epäilyjä siitäkin, että liekö tuollainen ole musiikkia ollenkaan. Performanssiaan on vaikea kuvailla, joten etsin tähän videonpätkän esimerkiksi. Lumouduin Kuja-lavan keikasta ja tuli mieleen, että tuollaistahan tämä naisen elämä oikeastaan on. Olkoonkin, että Sturle Dagsland on mies. Lisänä mainittakoon, että Sturlen veli ja keikkakaveri Sjur näyttää erityisen kivalta!
Laiturilla Helsinki Poetry Connection-kytköksinen Dubros esitti miellyttävää runonlausuntataidetta, josta pidin kovasti. Voisiko joku joskus lähteä mun kanssa katsomaan näitä Helsingin runo-iltoja? Laiturilla veti komeaa laulusettiä myös uusi tuttavuus kaunisääninen Luai. Laituri-lavan intiimiä tunnelmaa häiritsi hieman Meri-lavan kovat volyymit.
Color Dolor
Lauantain parhaat olivat ehdottomasti Jaakko Eino Kalevi ja ex-Rubik Artturi Tairan Shivan Dragn Suuli-lavalla sekä Color Dolor kauniilla Veistämö-lavalla. Jaakko Eino Kaleviin rakastuin (taas) ja päätin alkaa kulkemaan Helsingissä ratikalla ympäriinsä jotta törmäsin tähän suloiseen ratikkakuskiin ja voisin pyytää sitä naimisiin mun kanssa. Color Dolorin laulajan Stina Koistisen ääni nostatti ihokarvoja pystyyn useasti keikan aikana. Parasta osaamista ja tyyliä! Pidin myös looppikoneella musiikkinsa tekevästä brittiläisestä komistuksesta Edd Keenestä Kuja-lavalla.
Mr Velcro Fastener
Hiljaiset Kallot Veistämöllä ja Grilli-lavan Vindi Karlos olivat kotimaaksi laulavien parhaimmistoa, kun Ristonkin kiireiden vuoksi tällä kertaa missasin. Elektroninen musiikki vetosi meikäläiseen kovasti viikonlopun aikana. Fotoshop toimi Suulissa ja myöhäisillan Kettel & Secede loi upean tunnelman Veistämön paratiisimaiseen saliin.
Kettel & Secede
Shivan Dragn
Pahimmat missaukset olivat kehutut Cleaning Women, Pietarin Spektaakkeli, Jodarok ja tungoksen takia väliin jäänyt Faaro ja Kaksipäinen narttu. Toivoisinpa näkeväni näitä festareiden bändejä pitkin talvea keikoilla täällä Helsingissä. Uskomattoman laajan ja kiinnostavan bändikattauksen olivat järjestäjät onnistuneet luomaan. Näin festarit pitää järjestää!
Turku oli kuuma ja kaunis. Yöelämään tutustuin Whiskyssä ja Kukassa. Kiehtova indie- ja kulttuurikaupunki viehätti kovasti ja haluankin mennä sinne mahdollisimman pian uudestaan!
Jaakko Eino Kalevi
Festariviikonlopun kruunasivat Portsan puutaloalueella majailu sekä hyvä seura! Kiitos Pylvis, Miia, Wallu ja muut loistavat festariseuralaiset!
Inariveljet
